Valssia jatkossa II

Eilen torstaina olin Pavilla Maija Astikaisen (täällä) kolmetuntisissa hitaan valssin alkeisjatko/jatko-treeneissä. Miehiä oli naisia enemmän (jee!) - tilanne, joka kevään aikana on aiemminkin tapahtunut niin valssi- kuin tangotreeneissä.

Maijan tiistaitunnit ovat alkeis/alkeisjatko-tasoa ja torstaisin opetetaan alkeisjatko/jatkoa. Käyn harjoituksissa sekä tiistaisin että torstaisin - opetettavan tanssilajin viehätyksen ja ajankohdan sopivuuden mukaan. On kiva, että Maija on pystynyt säilyttämään selvän eron tiistai- ja torstaitreenien sisällön välillä. Torstait ovat selkeästi suunnattu kyseisen tanssin osaajille - muttei silti vaativaa edistyneet-tasoa - ja useimmat osallistujat ovatkin pitkään treeneissä tai lavoilla tanssineita osaajia. Pääosin pärjään menossa hyvin - tosin ajoittain saan pinnistää taitoni äärirajoilla, mikä lisää tanssitaitojani, parantaa keskittymistä ja opettaa nöyryyttä.

Viime viikolla harjoittelin hidasta valssia Littoisten lavalla Sekahaun jatkoryhmässä (täällä). Silloin osaamattomuuteni korostui ja ja koin olevani kömpelö tanssija. Eilen Pavilla tunsin taas osaavani ja nautin tanssista ja viejien pyörityksestä. Niin ne tanssihetket ja omat mielenliikkeet vaihtelevat, vaikka treenituntien yleistaso niin opetuksen kuin tanssittajien suhteen olisi hyvinkin samankaltainen ja -tasoinen. Osasyy siihen, miksi tanssitilanne Littoisissa tuntui epämukavalta, oli siinä että siellä lähes kaikki seuralaiset olivat minulle vieraita, kun Pavilla useimmat kurssilaisista olivat tuttuja ainakin ulkonäöltä - ja lähes kaikkien viejien kanssa olin tanssinut aiemminkin.

Opinko uutta? Aina. Usein saan sekä suuria että pieniä oppipyrähdyksiä tai ainakin oivalluksia.

Eilen Maija muistutti, että valssissa taivutus niin aloituksessa kuin tanssin keskellä astutaan pidemmälle kuin tangossa, ja usein se myös kestää pidempään. Liike ja vartalo elävät koko taivutuksen ajan. Vaikka elävyys ei ulospäin liikkeenä näkyisikään, sen pitäisi tuntua sisäisenä ryhtinä ja latauksena.

Taivutukseen lähdettäessä nainen kuljettaa oik jalkaansa lattiaa pitkin - seuraten miehen vas jalkaa, asettaa oik jalkansa miehen vas jalkaterän sisäpuolelle - miehen jälkeen, siirtää painonsa jalan päälle - miestä seuraten ja vasta asennon vakiintuessa mies kääntää naisen ylävartaloa rauhallisesti vastapäivään. Nainen seisoo koko ajan omilla jaloillaan - ei roiku eikä tukeudu mieheen.

Toinen oivallus liittyi ohiaskelilla tehtävään vas käännökseen. Maija korosti, että vas käännöksen alkuosassa (yks, kaks,kol) nainen astuu menosuuntaan astuttavat kaks,kol-ohiaskeleet (jotka nainen astuu eteenpäin) nousematta varpaille, mutta loppuosan (yks,kaks,kol) kaks,kol-ohiaskeleet (jotka nainen astuu taaksepäin) astutaan normaalilla valssin päkiänousulla. Mies tekee pitkän sivutaivutuksen usein juuri vas käännöksen alkuosan jälkeen, jolloin loppuosan kakkosaskeleella astutaan taivutukseen, joka kestää tahdin lopun ja jatkuu (..kol, yks,kaks,kol).

Kolmannen oivalluksen sain stopparia kerratessa. Maija korosti, että astuessaan vas jalallaan oik takaviistoon nainen saa koukistaa polviaan vain hyvin vähän (alkuun Maija jopa sanoi ettei ollenkaan), eikä kantapäätä tarvitse painaa tiukasti maahan. Ponnahdusvauhti takaisin miehen eteen lähtee päkiöistä, ei polvista.

Tällaista minä eilen tanssikoulussa opin...