Paljon samaa kuin toukokuussa (täällä). Paitsi että upeat lobeliat kuihtuivat heinäkuun helteissä ja pelakuut kasvoivat ja rehevöityivät. Suurin muutos partsia - ja koko puutarhaani - kohtasi kuukausi sitten, kun partsia suojaava iki-ihana yli 60-vuotias omenapuu halkesi ja puolet puusta rojahti maahan. Johtunee huonosta hoidosta, kuivuudesta ja poikkeuksellisen suuresta ja painavasta raakilemäärästä.
Kesät talvet omenapuu on kukkineen ja lumipeitteineen kehystänyt eteläaurinkoon ja autotielle avautuvaa isoa parvekettamme. Kodista - fyysisesti - on tullut paljon tärkeämpi osa elämääni, kun toista vuotta sitten lopetin ansiotyöt. Se omenapuu vain kuului kotiimme!
Aluksi olin murheen murtama. Vähitellen olen alkanut nähdä muitakin vaihtoehtoja suojata partsiamme. Ensimmäiseksi nostin pelarkuuruukut korkeammalle ja viikonloppuna ostin kolme villiviinin tainta, jotka istutan puutarhaan parvekkeen alle. Toivotaan että viiden vuoden kuluttua villiviinit alkavat saavuttaa partsin ja lasikonkin seiniä.
Kaiteelle nostetut riippupelarkuut, jotka olen kasvattanut
Plantagenista keväällä ostetuista euron taimista.
Takana omenapuun mentävä aukko.
Elämä kulkee, ja toisinaan omppupuukin tullut tiensä päähän.
VastaaPoistaSinulla on fantastinen parveke. En ymmärrä kuinka saat sen noin kauniiksi. Tai siis, että jaksat ylläpitää sitä. (Minulla ei ole kukan kukkaa parvekkeellani, ja aina välillä ajattelen hankkia, mutta ne kuolee kuitenkin mun hoidossa ;)
Olen vanhetessa innostunut kukista ja puutarhasta. Tykkään etenkin pelarkuista ja niiden kuihtuneiden kukkien nyppimisestä. Nyt on enemmän aikaa kun työelämä on takana ja viisi lasta aikuisia. Ja Ukkiin pärjää toistaiseksi omillaan.
PoistaOdotahan kun jokunen vuosi kuluu.... Minäkin naureskelin aikoinaan äitini puutarhainnostukselle....
Upea parveke! Tuolla viihtyy varmasti hyvin. Vaikka omenapuu irtisanoikin sopimuksensa.
VastaaPoistaKiitos! Me iloitsemme partsistamme pääasiassa katsoen, sillä se avautuu suoraan olohuoneeseemme. Kun olemme kaupunkikodissa ulkona, menemme yleensä suoraan pihalle, jossa on iso ruokapöytä.
PoistaHuomasit varmaan että en taaskaan päässyt Korkeasaareen. Meille tuli samalla viikolla kutsu rapuja syömään Mikkeliin ja harvinainen kutsu ajoi meidät viikonlopuksi Savoon. Ehkä kuitenkin jollakin retkellä tulevaisuudessa tapaamme!
Ihanat pelakuut, minulla ne on ainoina selvinneet helteistä. Varmaan omenapuun rojahdus harmitti mutta varmaan jotain uutta tulee tilalle.
VastaaPoistaUutta itää jo....
Poista