Elämän uusinta

Luin tänään loppuun Hämäläisen kirjan Elämisen vimma ja syvä ilo (2014), kuten olin ajatellut (täällä). Lupaavan alun jälkeen kirja oli pettymys. Liikaa toistoa. Pohdiskelu ei jatkunut selkeänä kokonaisuutena eivätkä luvut täydentäneet, vaan toistivat toisiaan. Kirja ei kasvanut, vaan pohdiskelun kaari katkesi. Harmi - odotin kirjalta paljon.

Sen verran kuitenkin innosti, että luin kirjan kokonaan ja alleviivasin useita kohtia. Joskin harpoin koko 6. luvun (Mielen työkaluja urheilussa) - ei kiinnostanut. Kirja loppui ajatuksia herättävään Jorge Luis Borgesin (?) mietelmään, josta alla joitakin rivejä.

Jos voisin elää elämäni uudelleen.
Siinä seuraavassa yrittäisin tehdä 
enemmän virheitä.
En yrittäisi olla niin täydellinen,
ottaisin paljon rennommin.
Hulluttelisin paljon enemmän

tarkkailisin enemmän auringonlaskuja
kiipeäisin useammille vuorille
uisin useimmissa joissa

Jos voisin alkaa alusta,
kävelisin avojaloin alkukeväästä
loppusyksyyn.

Aamulla seitsemän jälkeen ajeltiin tiheän usvan ympäröimänä Ukin ja koirien kanssa Salon torille. Juotiin aamukahvit ja syötiin moniviljasämpylät, jotka Mummi aina jakaa niin, että Ukki saa molemmista leivistä kinkkusiivut ja Mummi juustoviipaleet. Ja kummatkin ovat tyytyväisiä. Mummin kammoavat ampiaiset vaan pakkasivat tänään häiritsemään sämpylänsyöntiä.

Kahvin jälkeen ostettiin maailman ihanimmalta torimyyjältä (seuraavalla torireissulla tarkistan tilan nimen) hurmaavan näköisiä 2-3 sentin pituisia minikurkkuja. "Aika väkeviä - kurkuksi", sanoi Juniori kun lisäsin päivällissalaattiin.