Mandela

Meitä pelottaa oma valomme, 

ei oma pimeytemme.

Kysymme itseltämme

Kuka minä olen olemaan loistava, 

suurenmoinen, lahjakas ja ihmeellinen?

Itse asiassa

Kuka olet, ellet olisi sitä?

(Olet Jumalan lapsi.)

Se, että leikit pientä, ei palvele maailmaa.

Ei ole millään tapaa valistunutta kutistua,

että muut ihmiset eivät tuntisi oloaan epävarmaksi lähelläsi.

Me synnymme ilmentämään (Jumalan) loistoa, joka on sisällämme.

Se ei ole vain joissain meissä. Se on kaikissa.

Ja kun annamme oman valomme loistaa,

annamme tiedostamattamme muille ihmisille luvan tehdä samoin.

Kun vapaudumme omasta pelostamme,

läsnäolomme automaattisesti vapauttaa muita.

Vaeltelin eilen Akateemisessa kirjakaupassa. Kakkoskerroksessa selailin Pekka Hämäläisen uutta kirjaa Elämisen vimma ja syvä ilo (Minerva 2014). Mielessä kävi, että onhan noita elämänopaskirjoja kotona jo tarpeeksi - luettuja ja lukemattomia. Otsikon sanapari syvä ilo kuitenkin puhutteli minua ja päätin uhmakkaasti ostaa kirjan. Kirja alkaa yllä olevilla joulukuussa kuolleen Nelson Mandelan sanoilla. (Lisäsin itse sulut, sillä minä luen sanat tänään mieluummin ilman viittauksia jumalaan.)

Iltapäivällä kotona ehdin lukea kirjan pitkän johdannon ja pari ekaa lukua. Rauhallista pohdintaa kirjoittajan omasta keskeneräisyydestä. Tyyli puhuttelee minua ja sopii minun tapaani jäsentää ja kyseenalaistaa asioita. Odotan innolla, että saan viikonloppuna lukea kirjan ajatuksella ja tärkeimmät kohdat lyijykynällä alleviivaten. Siihen tarvitaan oma eikä lainaston kirja!

Asenne on tärkeämpi kuin se, mitä elämässä tapahtuu. 

Vain minä tiedän, mikä on minun elämäni tarkoitus, ja jos en tiedä, tehtäväni on löytää se.
Mutta kuten Hämäläinen muistuttaa Ehkä tärkeintä onkin matka.