Uni takkusi. Istuin sohvannurkassa, ratkoin vanhoista viikonlopun iltapäivälehdistä ristikoita (joita muuten säästän näitä unettomia öitä varten), aloittelin Lionel Shiverin Kaksoiskierrettä (2007) ja kuuntelin puheradion uusintoja. Yön sydän oli jo selvästi hämärämpi kuin vielä heinäkuussa. Superkuuta ei pilvien takaa näkynyt ja hämäryys vaati valoa.
Valo synnytti ihania varjoja olohuoneen vaaleille seinille. Jotain positiivista syksynkin tulossa. Rakkaista olohuoneemme kyntteliköistä ja niiden luomista taianomaisista varjoista olen tarinoinut aiemminkin (täällä ja täällä) ja tulen varmasti tarinoimaan jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti