Alfred Dehodencq (1822-1882): Una cofradia pasado por la calle Genova, Sevilla
(Veljeskunnan kulkue Genovankadulla Sevillassa), 1851
Espanjan reissulla jätin Ukin ja Pikkupojan yhdeksi iltapäiväksi kaksistaan Fuengirolaan, ja suuntasin paikallisjunalla Malagaan. Tämä sopi Pikkupojalle paremmin kuin hyvin, sillä hän on Ukin armoton fani. Kaikki mitä Ukki sanoo tai tekee, on aina upeeta. Mummi on herrojen kombossa vain välttämätön lisä…
Malagassa pääkohteeni oli ensisijaisesti Carmen Thyssenin museo, jossa vierailin viimeksi vuosi sitten (täällä). Sen lisäksi vain lorvailin keskustan kauniilla kujilla ja aistin ”ulkomaan” rentoa tunnelmaa. Ja nautin etelän sykkeestä ja Helsingin kokoisen kaupungin ihmisvilinästä.
Vasta museolle päästyäni huomasin, että avoinna oli vain ns. kokoelmanäyttely ja museon 3. kerros, jossa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, oli suljettu - ilmeisesti uuden näyttelyn valmistelujen takia. Kahteen alimpaan kerrokseen levittäytyvän kokoelmanäyttelyn oli kiertänyt kertaalleen viime vuoden helmikuussa (täällä). Päätin kuitenkin kiertää näyttelyn vielä toistamiseen - tunnustellen, mitä vielä muistan edellisestä kerrasta ja kiinnynkö nyt eri teoksiin kuin viimeksi :)
Tunnistin joitakin näyttelyn teoksia tutuiksi, mutta minusta myös tuntui, että osa teoksista todella oli uusia eikä niin, että minusta vain tuntui siltä :) Esimerkiksi yhdessä salissa oli useita Carmen Thyssenin kokoelmaan kuuluvia Joaquin Sorollan (1863-1923) maalauksia, joita en ollut aiemmin nähnyt. Näistä lisää huomisessa postauksessa :)
Pääosa Thyssenin museon kokoelmasta valituista teoksista oli 1800-luvulla syntyneiden espanjalaisten taiteilijoiden värikylläisiä ja pikkutarkkoja maalauksia. Mielenkiintoista ajankuvaa espanjalaisten arjesta ja juhlasta.
Tällä kertaa kiinnostuin mm. Alfred Dehodencqin mustanpuhuvasta isosta öljymaalauksesta, joka kuvasi uskonnollisen veljeskunnan pääsiäiskulkueesta Sevillassa. Ja Eugenio Lucas Velazquezin muotokuvasta madridilaisesta itsevarmasta ja tyylikkäästä työläisnaisesta. Näitä naisia kutsuttiin yleisnimellä Maja ja etenkin Francisco de Goya käytti heitä usein malleinaan. Velazquezin maalaamassa naisessa ihmettelin pitkään hänen kiharaista tukkaansa, kunnes tajusin että naisen päässä olikin iso musta lierihattu :)
Tykkäsin myös Juan Jose Garate y Claveron humoristisesta maalauksesta, jossa villi härkä keskeytti juhlaseurueen ruokailun. Ja Gustavo Bacarisasin seesteisestä markkinakuvauksesta.
Ihan erilainen tunnelma välittyi Cecilio Pla Gallardon pienestä taulusta, jossa kolme lasta leikki huoltajansa kanssa rannalla. Ikuistin maalauksen kehyksineen, sillä pikkuruinen teos oli parhaimmillaan hopean värisissä puukehyksissä.
Näyttelyn maalausten nimikylteissä törmäsin ensi kertaa lyhenteeseen s.f. Netistä selvisi, että se tulee espanjan sanoista sin fecha, ja suomentuu ei päivämäärää tai ajoittamaton, kuten uumoilinkin…
Toinen kerta lähes samassa näyttelyssä ei minua haitannut. Huomaan, että eri kerroilla kiinnitän huomiota eri asioihin, joten kelpaa mulle. Ja väliin muistikin jo pätkii, enkä edelliskerrasta muista läheskään kaikkea…
Eugenio Lucas Velazquez (1817-1870): La maja del perrito (Maja pienen koiran kanssa), 1865
Juan Jose Garate y Clavero (1869-1939): Banquete interrumbido (Keskeytetyt pidot), s.f.
Gustavo Bacarisas (1872-1971): Feria (Markkinat), s.f.
Cecilio Pla Gallardo (1859-1934): Jugando en la playa (Leikkiä rannalla), s.f.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti