Human

Teemalta tuli viikko sitten valokuvaaja Yann Arthus-Bertrandin ohjaama dokumenttielokuva Human. Viime vuonna valmistuneessa elokuvassa satoja eri rotuisia ihmisiä eri puolilta maailmaa kertoo kymmenillä kielillä elämästään - vaikeuksistaan ja onnellisista hetkistään. Kokemuksiaan väkivallasta ja sodasta, ajatuksiaan anteeksiannosta ja kuolemasta. Ja rakkaudesta. Mitä siitä miettii perheensä hylkäämä lesbo arabimaissa, uupunut aasialainen ilotyttö, joka ansioillaan kouluttaa pikkusisaruksiaan, tai kaksivuotiaana keskitysleirin aidan raosta SS-upseerin kotiin pelastettu juutalainen elettyään lähes 80-vuotiaaksi?

Ihmiset on kuvattu yksittäin katsomassa suoraan kameraan. Kuvassa näkyy vain puhujan kasvot, ei nimeä eikä kotimaata. Ihmiset puhuvat aidosti, rehellisesti ja rohkeasti, jota lopputeksteissä kiitetäänkin. Yksinkertaista ja koskettavaa, ja kaikkea muuta kuin pitkäveteistä.

Välissä näytetään henkeäsalpaavan upeita otoksia erämaassa vaeltavista ihmisjonoista, härkäauroilla riisipeltoja kyntävistä aasialaisista ja myrskyävän meren yllä lentävistä lintuparvista. Kaikki on kuvattu kaukaa ja korkealta. Nautittavaa ja valokuvauksellista, kuten valokuvaajalta voi odottaa.

Kehuttu, yli kolme tuntia kestävä elokuva on joka kehun ja joka minuutin arvoinen. Me erilaiset olemme kaikki samanlaisia.