Kierreltyämme Ukin kanssa Wiurilan tilukset (täällä) tapasimme Esikoisen perheineen ja menimme porukalla syömään kartanon Bistroon. Ravintola Bistro (täällä) on kartanon entisissä talousrakennuksissa aivan golfkentän ”aloituspaikan” vieressä. Kodikkaan Bistron etuosassa on pari sohvaa ja löhötuoleja ja edessä vajaa kymmenpöytäinen katettu ulkoterassi.
Lauantaina puolen päivän jälkeen ravintolassa oli lisäksemme vain jokunen ruokailija: yksinäinen golfari, nuoripari vauvan kanssa ja kuusihenkinen rouvaseurue. Ruokalista oli pitsapainotteinen. Joskin Ukille löytyi menettelevä burgeri ja minulle punajuuri-chevrerisotto, joka oli harmittavan vetinen ja polttavan tulikuuma (mikrossa käytetty?). Esikoisen porukka tyytyi pitsoihin, jotka suolalisäyksen jälkeen maistuivat.
Alkuun jakamamme Bistron alkupalalautanen osoittautui nappivalinnaksi. Ensin tilasimme vain yhden, mutta heti lautasen nähtyämme pyysimme toisen - ja kaksi riitti hyvin kuudelle. Herkullisen maistuvaa, tuoretta ja kaunista. Muutama eri kinkku, pari tahnaa, sinihomejuustoa, miniminichilejä, paahdettuja pähkinöitä ja raikasta vihersalaattia maukkaalla kastikkeella ja sormisuolalla. Ja erikoisuutena naapuritilan pikkelöityjä omenanraakileita :):)
Bistron palvelu oli mutkatonta ja ystävällistä. Joskin ruokailun lopussa palvelu tuntui loppuvan kokonaan, ja jälkkärikahvit jäivät saamatta. Mutta siitäkin selvittiin tarjoilijan ystävällsellä, monisanaisella anteeksipyynnöllä.
Ja Murukin pääsi nukkumaan jalkoihini pöydän alle.
Wiurilan Bistron helmi: Runsas alkupalalautanen kymmenellä eurolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti