Olemme mökkeilleet pitkälti yli 30 vuotta Salon seudulla, mutta emme ole koskaan käyneet Salon Halikossa olevassa Wiurilan kartanossa (täällä). Osin tämä johtunee siitä, että kartano on alkanut avautua yleisölle vasta 2000-luvulla ja osin siitä, että golf ei kiinnosta. Ainakin aurinkoisena kesälauantaina golf tuntuu olevan Wiurulan ytimessä: Wiurila Golfin 18-reikäinen nurmikenttä ympäröi kartanon ja pelaajien klubitilat ovat keskeisissä yleisölle avoinna olevissa rakennuksissa.
Ukki on kuitenkin pitkään halunnut käydä Wiurilassa lähinnä tutustumassa arvokkaaseen kartanomiljööseen. Joten lauantaina toteutimme hänen haaveensa.
Kartanoon saapuessa komeat keltaiset rakennukset näkyvät jo kaukaa. Ensimmäisenä vastaan tulevat kartanon vanhat puiset talousrakennukset ja niiden ympäröimä sisäpiha. Huomiota herättävät mahtipontiset julkisivut ovat arkkitehti CL Engelin suunnittelemat. Engelin ehdottamat pylväät olivat alkuun nykyisiä kapeammat ja kevyemmät, mutta silloinen omistaja Magnus Armfelt vaati arkkitehdilta tukevampia ja näyttävämpiä pylväitä. Talousrakennukset valmistuivat 1800-luvun puolivälissä parikymmentä vuotta kartanon päärakennuksen jälkeen. Nykyään rakennuksissa on taidenäyttelyitä, ravintola ja golfkeskus sekä kokous-, juhla- ja majoitustiloja.
Etäämmällä puiden siimeksessä häämöttää Charles Bassin suunnittelema päärakennus, joka on edelleen Armfeltin suvun yksityiskäytössä. Italialainen Charles (Carlo) Bassi (1772-1840) oli ensimmäinen Suomessa vakinaisesti toiminut ammattikoulutuksen saanut arkkitehti ja vaikutti lähinnä Turun seudulla. Hän muutti 8-vuotiaana Ruotsiin ja myöhemmin työn perässä Suomeen. Kartanorakennukseen pääsee vierailemaan vain ennakkoon varatuilla opastetuilla kierroksilla, joita järjestää mm. Kartanomatkat.
Historian kirjoissa Wiurilan kartano mainitaan jo 1400-luvulla ja nykyinen Armfeltin omistajasuku osti sen 1787. Anna-Louise Standertskjöd-Bruninghaus (s.1930) asui lapsuutensa kartanossa ja muutti sinne uudelleen 1968, jolloin hän aloitti pitkään tyhjillään olleiden rakennusten mittavat kunnostus- ja rakennustyöt. Nykyinen omistaja, Anna-Louisen tytär Anne-Marie Aminoff on avannut kartanoaluetta yleisölle 2000-luvulla laajentaen toimintaa taidenäyttelyillä, golfkentällä sekä koti- ja hevosvaunumuseoilla. Kartanon alueella on vuosia toiminut myös ratsastuskoulu ja ravintola.
Johtuen ehkä siitä, että kartanon tilat ovat osin yksityisessä ja osin julkisessa käytössä, alue kokonaisuudessaan oli makuuni sekava ja epämääräinen. Selkeän ja tiiviin (ja tutun) Mustion (täällä) jälkeen Wiurila oli pettymys.
Eniten ihastutti se, miten kauniisti ja vanhaa kunnioittaen entiset varasto- ja viljamakasiinit olivat kunnostettu. Aikoinaan upeasti rakennetut, sokkeloiset hirsi- ja puurakenteet pääsivät hienosti oikeuksiinsa. Tiloissa esillä olevat taideteokset jäivät auttamatta kakkosiksi. Mutta kiitos taiteen, vanhat rakennukset olivat entisöity:):)
Näkihän Ukki Engelin pylväät, vaikkei pettymyksekseen itse kartanoon päässytkään.
Tuija Lampinen: Muisti katoaa (2014)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti