Parasta juuri nyt

Laila Pullinen: Kevät ihmisessä, 1967 

Hesarin kulttuurisivuilla on aina lauantaisin eri toimittajien kirjoittama Parasta juuri nyt -niminen palsta, joka minun tulee usein luettua. Ja niin myös viime lauantaina, kun Riitta Koivuranta kehui espanjalaisen klassikko-ohjaaja Pedro Almodovarin uusinta ja ensimmäistä englanninkielistä elokuvaa The Room Next Door (HS 15.2.25).

Ja pitihän minun Almodovarin elokuvien vanhana ystävänä mennä tämä leffa katsomaan. Ja minäkin ihastuin. Kuusikymppiset Tilda Swinton ja Julianne Moore olivat upeita ja rakastettavia - edellinen syöpään sairastuneena sotakirjeenvaihtaja Marthana ja jälkimmäinen nousukiidossa olevana kirjailija Ingridinä.

Elokuvan alussa Martha pyytää ystäväänsä Ingridiä, johon hän ei enää viime vuosina ole pitänyt yhteyttä, asumaan kanssaan elämänsä viimeisiksi kuukausiksi. Ja miten hieno elokuva tästä kehittyy. Elokuva, joka pääosin kuvaa naisten välistä jutustelua keskittyen lähikuviin heidän kasvoistaan. Elokuva, joka leikkii väreillä ja täyttyy ilosta, pelosta, toivosta, rakkaudesta, rohkeudesta, muistoista. Parasta juuri nyt :)

Yllättäen minulle Parasta juuri nyt oli myös elokuva nimeltä Titanicin kohtalonyö (A night to remember), jota sattumalta jäin katsomaan yhtenä viime viikon unettomana yönä. Tämän YleAreenasta löytyvän, mustavalkoisen leffan oli ohjannut brittiläinen Roy Ward Barker (1916-2010) jo vuonna 1958. Ja se perustui pari vuotta aiemmin julkaistuun, amerikkalaisen Walter Lordin (1917-2002) suosittuun kirjaan, jota varten kirjailija oli haastatellut noin 60 Titanic-laivalla huhtikuussa 1912 ollutta, mutta onnettomuudesta selvinnyttä ihmistä. Yllättäen tämä vanha elokuva nappasi minut otteeseen lähes pariksi tunniksi, minkä jälkeen uni taas maistui :)   

Liekö sillä ollut vaikutusta, että pari päivää aiemmin olin katsonut niin ikään YleAreenasta löytyvän ja M/S Titanicista ja jäävuoresta kertovan, vuonna 2024 valmistuneen dokumenttielokuvan Titanic väreissä (Titanic in colour). Vaikka tästä kuuluisasta onnettomuudesta, jossa hukkui noin 1500 ihmistä, on lukenut juttuja ja katsonut elokuvia, niin kummasti tämä uusi, kaksiosainen dokumentti jaksoi taas kiinnostaa. Se oli koottu lähinnä vanhoista arkistomateriaaleista jotka oli saatu hienosti elämään nykyaikaisten väritystekniikoiden avulla. Kiehtovaa katsottavaa :)

Ja neljänneksi omaan Parasta juuri nyt -listaani lisään vielä Laila Pullisen (1933-2015) veistoksen Kevät ihmisessä, jota jäin varta vasten katsomaan kulkiessani Musiikkitalon ohi. Vuonna 1967 valmistunut parimetrinen taideteos on sijoitettu Musiikkitalon sisälle, lasiseen kulmaan, jossa Mannerheimintie ja Kansalaistori kohtaavat. Ihanaa ja riemukasta Pullista :)

Mennäviikolla minua kiehtoi Almodovar, Titanic ja Pullinen - sekalainen seurakunta uutta ja vanhaa taidetta, tunnetta ja tekniikkaa…