Hallista hautausmaalle

Coruna ja sen ympäristä on paratiisi, jos rakastaa kaloja, äyriäisiä ja muita meren herkkuja. Tuoretta, edullista ja HERKULLISTA! Parasta, mitä minä olen saanut. Jättikatkarapuja, erilaisia simpukoita, mustekalaa monella tavalla ja monia ennen näkemättömiä kaloja. Tänään syötiin Santiagossa bonito de burela -nimistä tonnikalaa muistuttavaa kalaa. Parasta ikinä!

Ja pitihän meidän käydä Corunan valtavassa kauppahallissa. Se on modernisoitu - mielestäni epäonnistuneesti - joitakin vuosia sitten, mutta sen unohtaa kun uskomattoman pitkät ja leveät kalatiskit - toistasataa? myyjää - täyttyvät kymmenistä (sadoista?) tuntemattomista kaloista ja muista merenelävistä. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ja taas törmättiin ystävälliseen pyöreäänn tätiin, jokaa hymyillen opasti meitä paikallaan hyöriviä turisteja. "Carnes, frutas", osoittaen sormellaan yläkertaan.

Kotimatkalla poikkesimme ilmeisen tunnetulla yli 200 vuotta vanhalla San Amaron hautausmaalla. Rakastan hautausmailla kiertelyä, mutta ensi kertaa törmäsin hautausmaahan joka vain ahdisti - tuli halu pois. Upealla paikalla meren rannalla, mutta liian ahdas (20 000 hautaa), liian vähän vehreää, kuihtuneita (!) tekokukkia. Hautausmaa, jonka pitkät ja kapeat käytävät muistuttuvit ennemminkin ruumishuonetta kuin hautausmaata.

Päivän saldo: elävä ja vilkas kalahalli ja hautausmaa, josta kuolleetkin karkaavat!