Ravintola Minan kokkiarmeija työssään.
Pohjois-Espanjan kierroksella syötiin hyvin ja pääosin edullisesti. Toisinaan nähtiin vaivaa ja etsittiin ruokapaikkaa netistä, toisinaan suunnistettiin nenän ja intuition mukaan ja toisinaan astuttiin nälkäisinä lähimpään kuppilaan. Useimmiten saatiin tuoretta ja herkullista - mutta ei aina.
Bilbaossa onnistuttiin erinomaisesti. Lounas ravintola Minassa (täällä) vanhan kaupungin laidalla täytti kaikki odotuksemme - mina on suomeksi kaivos. Rento gourmet-paikka, jossa oli kymmenkunta pöytää ja ruoka valmistettiin silmien edessä. Seitsemän ruokalajin maistelumenun jokainen ruokalaji helli gurmee-Ukinkin makunystyröitä.
Gijonin kansanomaisessa siiderikapakassa annoksia auttavalla espanjalla tilatessa ihmettelimme, miten halvan kuppilan tapasannos voi maksaa 12 euroa ja miksi tarjoilija kysyi: "Haluammeko kaikki pöytään yhtä aikaa?" Kotvan kuluttua pöytään kannettiin höyryävä tarjoiluvati, jolla oli 12 kpl juuri grillattuja jättimäisiä 15-senttisiä katkarapuja. Sinä iltana opimme, että ainakin Pohjois-Espanjassa tapaksia on pieniä ja isoja annoksia - jälkimmäiset on tarkoitettu jaettavaksi koko pöytäseurueelle. Söimme kaksin kaikki! Ja päälle paikallista siideriä, joka muuten oli parempaa kuin englantilainen...
Parhaat sinisimpukat ikinä saatiin pienessä Muxian rantakaupungissa rantakadun turrekuppilassa. Tuoreita, isoja, pehmeitä ja maukkaita! Osattiin jo sujuvasti tilata myös pullollinen alueen valkoviiniä - Albarinoa.
Santiago de Compostelassa löydettiin sivukujilla kävellessämme sattumalta tosi kiva ja hyvä ruokapaikka, jossa kapean kujan päässä oli myös pari tuulelta suojattua ulkopöytää. O Curro a Parra -ravintolassa (täällä) Ukki söi yhden elämänsä parhaista kala-aterioista - tonnikalaa muistuttavaa de burela -nimistä kalaa. Viihtyisä paikka ja ystävällinen palvelu.
Corunassa lempipaikaksemme muodostui keskustan pihvipaikka El Charrua (täällä), jossa Ukki tilasi jonkun paikan monista avotulella valmistetuista pihveistä ja Mummi ruokaisan avokado- tai mozzarellasalaatin. Lisäksi otettiin aina herkulliset ja tuhdit tryffeliöljyssä paistetut ranskalaiset. Ja tietenkin jälkiruoaksi kielen vievää limetorttua. Tuhtia tavaraa, joten yksi riitti kaikille, silloinkin kun Lontoontyttö oli mukana. Nam!
Hyviä kala- ja äyriäisherkkuja syötiin myös Lontoontytön kotona. Lähikaupan laajasta kalatiskistä valittiin oudon näköisiä kaloja tai äyriäisiä, jotka Ukki valmisti tytön pienessä keittiössä. Eikä tainnut ravintola-annoksille hävitä!
O Curro da Parra -ravintolan kala
Muxian rantaravintolan sinisimpukat
El Charruan limepiirakka
El Charruan avocadosalaatti
parhaat simpukat oon kait syöny Ranskas, mut ollan me ostettu niitä kotonakin ja keitetty, nami.
VastaaPoistaMinun parhaat löytyi aiemmin Belgiasta, tämän jälkeen voin kertoa että Muxiasta - eikä kukaan ole paikasta kuullutkaan.
PoistaOnpa todella nättejä kuvia herkullisista syömingeistänne!
VastaaPoistaRunsaan kahden viikon kierroksella Pohjois-Espanjassa löytyi monen laista herkkua!
Poista