Mummin matkassa: Kuppiloita, kukkia ja kirkkoja

tiistai 12. syyskuuta 2023

Kuppiloita, kukkia ja kirkkoja

Kakkukauppa Mandel Veski-kadulla

Viime viikolla piipahdin Tartossa, jossa vietin yhden kokonaisen päivän (täällä). Aamupäivä kului kävellessä, kuten kirjoitin (täällä), ja iltapäivä - kuinkas sattuikaan - jatkui samoissa merkeissä. Kunnes minulle tuli totaali stoppi.

Olin lukenut että kaupungissa olisi mukavia kuppiloita, joista yhteen törmäsinkin heti aamupäivällä etsiessäni Villa Tammekannia - Koogipood Mandel Veski-kadulla Tarton katolisen kirkon vieressä. Herttainen pieni kakkukauppa, jossa pääsin henkilökunnan vessaan - onneksi - ja herkuttelin sokerisella kierrepullalla.

Iltapäivällä pullahiiri-mummin oli pakko käydä kakuistaan kuuluisassa kahvila Wernerissä Raatihuoneen kulmilla. Kondiittori Johan Wernerin vuonna 1895 perustama ”hienostokuppila” oli vastakohta aamupäivän Mandelin pikkupuodille. Erilaisia, mutta mukavia molemmat. Paitsi että Wernerin suklaaleivos vei pullahiiri-mummin kielen :)

Leivostelun jälkeen eksyin kiertelemään parin korttelin päässä Lai-kadulla olevassa yli 200 vuotta vanhassa yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Toivoin (ja jopa uskoin) näkeväni (paljon) hortensioita, joista upeimmat lajikkeet kukkivat juuri syyskesällä. Mutta yhtään en nähnyt tai ainakaan en löytänyt - en tiedä miksi. Onneksi puutarhapolulleni sattui muita syyskukkia…

Puutarhan lähellä oli pari kirkkoa, joista toiseen - Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraaliin - törmäsin sattumalta ja toinen - Johanneksen eli Jaanin kirkko - oli ennakkolistallani (täällä). Näistä ensimmäinen oli ortodoksinen ja toinen luterilainen kirkko. Komeita kivikirkkoja molemmat.

Virossa on kaksi ortodoksista kirkkokuntaa. Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraali kuuluu jäsenmäärältään pienempään eli apostoliseen ortodoksiseen kirkkoon, joka toimii Konstantinopolin patriarkaatin alaisena. Toinen ortodoksikirkko on Moskovan patriarkaatin alainen Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko, joka on suurin maassa toimivista kirkkokunnista.

Vaaleaksi rapattu, mutta kovin rapistunut Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraali vihittiin käyttöön 1783. Viron lainsäädännön kukaan apostolinen ortodoksinen kirkko on se kirkkokunta, joka jatkaa ennen toista maailman sotaa toiminutta Viron ortodoksista kirkkoa. Tästä johtuen maan vanhat ortodoksiset kirkkorakennukset, kuten tämä Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraali, kuuluvat heille. Katedraali oli käydessäni kiinni ja ymmärtääkseni muutenkin suljettu turisteilta.

Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen katedraali on viron kielellä Jumalaema Uinumise katedraal ja sitä kutsutaan myös Uspenskin tuomiokirkoksi. Netistä opin, että Uspenski tulee slaavin kielisestä sanasta uspenie, ja se tarkoittaa kuolonuneen nukkumista, poisnukkumista, kuolemista.

Läheltä löytyvä luterilainen Johanneksen kirkko (Jaani kirik) oli auki ja oikein kutsui yleisöä ja turisteja. Kirkko on alkujaan rakennettu 1300-luvulla, mutta nykymuotonsa se on saanut vasta myöhemmin monessa eri rakennus- ja korjausvaiheessa. Viimeiset, vuosia kestäneet korjaustyöt päättyivät vasta 2005.

Johanneksen kirkko on tunnettu sadoista terrakottaveistoksista, joita varten minäkin sinne pääosin menin. Alkujaan tuhannesta patsaasta on säästynyt noin 500, mutta minulle ne olivat pettymys. Patsaat olivat aika pieniä, varsinkin kun ne olivat korkealla rakennuksen sisä- ja ulkoseinissä, jolloin niihin tutustuminen oli vaikeaa. Muutenkin kirkko oli makuuni ennemmin hollitupa kuin rauhoittava kirkkotila. Mutta tulihan nähtävyys nähdyksi….

Pian huomasin, että ainoa päiväni Tartossa oli venähtänyt alkuiltaan, ja askelmittarin lukema lähenteli 15 000. Mutta moni ennakkolistan suunnitelmistani (täällä) oli vielä toteututtamatta.

Väsymys alkoi vaivata, mutta päätin lähteä vielä kävelemään Eliel Saarisen suunnittelemalle Paavalin kirkolle. Matkalla tuli kuitenkin täysstoppi. Tuntui, että en jaksa enää metriäkään tai pyörryn. Kuuntelin kroppaani ja alistuin ja käännyin takaisin hotelliin, vaikka harmitti. Hotellissa kömmin sänkyyn ja jäin koko illaksi katselemaan Netflixin Rakkaus on sokea -sarjaa. Jeepä jee

Eniten harmitti, että näkemättä jäi uudessa ja kehutussa rakennuksessa toimiva Viron kansallismuseo. Ehkä palaan. Ehkä ensi vuonna, kun Tartto on Euroopan kulttuurikaupunki, mikä nyt näkyi mittavina - ja kävelyä haittaavina - kunnostustöinä kaupungin keskustassa.