Tykkäsin käydä Fredrikinkadulla Viiskulmassa vuosia olleessa Brooklyn cafeessa (täällä). Ilmeisesti koronakurjimus johti siihen, että kahvila lopetettiin. Kuukausi sitten tyhjiin tiloihin avattiin Patisserie Teemu Aura - minulle vähän liian mutkikas ja hienosteleva nimi :)
Etenkin Teemun makeat tuotteet ovat kuitenkin niin hyviä, että piti mennä Siskon kanssa heti testaamaan. Tykästyin konditorian tuotteisiin alkujaan Designmuseon kahvilassa (täällä), mutta sieltä niitä ei enää saa. Ja myös Puhurin ihanassa kahvilassa Lauttasaaresta (täällä), jossa niitä saa edelleen :)
Teemun kuppila on tervetullut Viiskulmaan. Paikka on toistaiseksi sisätiloiltaan aika karu. Ehkä se on nykymuotia? Ja sivupöytä, josta otetaan maitoa/kermaa ja vettä, on aivan liian ahdas. Ja musiikki väliin liian kovalla. Mutta - puutteista huolimatta tykkäsin, sillä palvelu Teemulla oli superystävällistä, ja tuotteista mantelikakku ikuinen ykkössuosikkini.
Siskon suosituksesta maistoin tällä kertaa kardemumma-rahkapullaa, josta tuli heti kakkossuosikkini :) Kosteaa, pehmeää ja sopivan makeaa. Viihdyimme Siskon kanssa pitkään - rupatellen ja herkutellen.
Kahvin seurana kardemumma-rahkapulla - nam
Kun nimesit meidät museorotiksi, niin nimeän sinut caféhiireksi (huom. ei pullahiireksi), sillä vainusi löytää uusia kahviloita on kadehdittava. Etsit tunnelmaa, saat aina välillä mukavaa seuraa mm. Murusta, Siskosta ja ihan vain omasta itsestäsi. Ja tietenkin cafén antimet ovat tärkeitä. Suomessa on valitettavasti tyydyttävä itsepalvelukahviloihin, joita vuosia Keski-Euroopan maissa asuneena vierastan. Sitä tuntee itsensä sillä hetkellä kahvilan tärkeimmäksi asiakkaaksi,
VastaaPoistakun frakkiasuinen Kellner kysyy: ”gnädige Frau, was darf es sein”. Tämä tapahtuu varmaan edelleenkin mm. Wienin Café Centralissa Herrengassella (perustettu 1876). MK
Myönnän että olen cafehiiri, mutta olen myös kova pullahiiri - rakastan pullaa. Ja tykkään kahviloista - yksin ja yhdessä. Terv InnaAnni
Poista