Lauantaina piipahdin junalla Turussa. Reissun ensisijainen syy oli Turun kaupunginteatterissa esitettävä näytelmä Isä, johon olin jo vuoden vaihteessa ostanut liput Turun serkulle ja minulle.
Taneli Mäkelän tähdittämä Isä oli huikeaa teatteria. Tarina etenevää muistisairautta sairastavasta Andresta ja tämän tyttärestä Annesta. Tarina siitä, miten isä ja tytär yrittivät kumpikin selvitä muuttuneessa ja jatkuvasti muuttuvassa elämäntilanteessa. Harvoin liikutun teatterissa kyyneliin, mutta Mäkelän esittämän Andren hämmennys, ahdistus ja pelko sai kyyneleet poskilleni: Mitä täällä tapahtuu? Kuka sinä olet? Mikä on totta?
Ja näytelmän lopussa lohduttomin ”Kuka minä olen?” Viimein Andre rauhoittui hoivakodin hoitajan syliin, ja totesi alistuneena: ”Sisälläni lehdet putoavat.”
Joitakin vuosia sitten näin näytelmän kirjoittaneen ranskalaisen Florian Zellerin (s.1979) tekstin The father kirjoittajan itsensä ohjaamana elokuvana, jossa pääosaa näytteli karismaattinen Anthony Hopkins (s.1937). Onneksi en tuota elokuvaa enää täysin muistanut :) joten (elokuvan ja näytelmän) tekstiin valittu näkökulma onnistui uudelleen yllättämään ja hämmentämään minua. Ja tämä lienee myös yksi esityksen tavoitteita…
Katsoja asetetaan kokemaan samaa hämmennystä ja epävarmuutta kuin muistisairas Andre: Miksi Anne on erinäköinen kuin hetki sitten? Kuka tuo mies oikein on? Missä Andren toinen tytär on? Kenen kanssa Anne on naimisissa? Onko totta, että Anne muuttaa Lontooseen?
Ennen teatteria pistäydyin Aboa Vetus & Ars Nova -museossa Aura-joen rannalla Tuomiokirkon ja kaupunginteatterin välissä. Osa museosta, jota kutsutaan myös lyhenteellä AVAN, oli suljettu remontin takia. Museon arkeologinen puoli Aboa Vetus avautuu yleisölle huhtikuun alussa ja uudistettu museokahvila/ravintola myöhemmin keväällä. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt minua, sillä aikomukseni oli käydä katsomassa ainoastaan Ars Novan toisen kerroksen näyttelysaleissa olevaa Raisa Raekallion ja Misha del Valin Milieu-nimistä yhteisnäyttelyä - suomeksi Ympäristö.
Kittilässä asuva ja työskentelevä taiteilijapariskunta - Suomen Lapissa syntynyt Raisa ja Espanjan Bilbaossa syntynyt Misha - maalaavat useimmat työnsä yhdessä samalle kankaalle. Värikkäät teokset syntyvät ikäänkuin heidän vuoropuhelunaan. Esitteen mukaan ”Maalaukset avaavat näkymiä paikkoihin, joissa voi kokea merkityksellisiä kohtaamisia: metsiin, saunaan ja yhteisen pöydän ääreen”. Vain jokunen teoksista puhutteli minua…
Mutta Taneli Mäkelän Isä oli elämys. Kiitos loistavasta toteutuksesta kuuluu näytelmän kirjoittajan ja onnistuneiden näyttelijöiden lisäksi ohjaaja Mikko Koukille, lavastaja Jani Uljakselle ja suomentaja Reita Lounatvuorelle.
Kiitos heille kaikille - nautin suuresti :)
Misha del Val: Ticket to Finland (Potrait of Raisota), 2013
”Misha painted this portrait of Raisa in Berlin in 2013. They had not seen each other in 13 years. Later that year, Raisa bought the painting from Misha, and with that money he bought a ticket to Lapland. The couple have lived and worked at Kittilä ever since.”
Raisa Raekallio & Misha del Val: Will You Still Love Me When
You Find Out (That I Can’t Paint)? 2014
Raisa Raekallio: I Am Here, 2020
Kuvakaappaus näyttelyssä esitetystä videosta yhdessä työskentelevästä taiteilijaparista.
Museon sisäänkäynnin vieressä oli kuvanveistäjä Hanna Vihriälän teos Norsuaukio (2011).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti