Piipahdin Madridissa. Tiistaiaamuna matkustin luotijunalla Malagasta Madridiin, yövyin kaupungin keskustassa ja tiistai-iltana palasin Malagan kautta junalla takaisin Fuengirolaan. Tämän kuultuaan Madridissa pitkään aikoinaan asunut ystäväni huomautti ystävällisesti: ”Vuorokausi Madridissa ei riitä mihinkään.” Uskon häntä täysin, mutta tarkoitukseni oli vain vähän haistella kaupunkia ja palata ensi vuonna uudelleen paremmalla ajalla :)
Tänä vuonna etenkin Aurinkorannikolla on poikkeuksellisesti satanut ja myrskynnyt lähes koko maaliskuun. Ja tiistaina sade jatkui myös Madridissa, kun juna ennen yhtätoista saapui kaupunkiin. Onneksi olin varautunut :) Puin sadetakin ja -housut päälle ja kävelin lyhyen matkan hotelliin. En saanut vielä huonetta, joten jätin repun vastaanottoon ja istuin hotellin vieressä olevaan, perinteiseen espanjalaiseen baariin miettimään.
Päätin, että ajan iltapäiväksi taksilla yhteen kaupungin kolmesta suurmuseosta - suojaan sateelta. Reina Sofia oli tiistaisin suljettu ja Prado vaikutti liian jättimäiseltä, joten valitsin Thyssen-Bornemiszan museon. Entisessä Villahermosan palatsissa 1990-luvun alussa avatun taidemuseon, johon oli sijoitettu Thyssen-Bornemiszan suvun keräämä, yli tuhannen taideteoksen kokoelma.
Ja nyt sisältövaroitus :) Jos ei halua lukea maallikkomummin höpinöitä museoista ja taideteoksista, kannattaa jättää lukeminen kesken. Nimittäin tässä ja ainakin parissa seuraavassa postauksessa kirjoitan lähes yksinomaa kokemuksistani ja tuntemuksistani Thyssen-Bornemiszan ja Reina Sofian museoissa :)
Thyssen-Bornemiszan museossa päätin alkuun suunnata kesäkuussa loppuvaan näyttelyyn Proust y las Artes - Proust ja taiteet. Tähän ”sivunäyttelyyn” minut johdatti sadepäivään sopiva seinäjuliste, johon oli kopioitu yksityiskohta ranskalaisen taidemaalarin Camille Pissarron (1830-1903) maalauksesta Rue Saint-Honore Apres-midi. Effet de Pluie (Saint-Honore -katu iltapäivällä. Sateen vaikutus) vuodelta 1897.
Proust y las Artes oli Madridin mittasuhteisissa pieni - runsaan sadan taideteoksen - näyttely. Sinne oli kerätty ranskalaisen kirjailijan Marcel Proustin (1871-1922) elämään ja etenkin hänen kirjoittamaan kuuluisaan kirjasarjaan - Kadonnutta aikaa etsimässä - liittyviä maalauksia.
Näyttelyssä oli esimerkiksi maalauksia Proustin ystävistä ja rakastajista sekä Proustille tai kirjan tapahtumille merkittävistä paikoista. Mukana oli myös mm. kirjailijan kahden lempimaalarin - hollantilaisen Johannes Vermeerin ((1632-1675) ja ranskalaisen Claude Monetin (1840-1926) - maalauksia. Ja maalauksia, joita maalaustaiteesta kiinnostunut kirjailija olisi saattanut eläessään nähdä mm. Louvren museossa Pariisissa.
Useimmat näyttelyn maalauksista olivat lainassa muista eurooppalaisista museoista, mutta esim. Pierre-Auguste Renoirin Nainen sateenvarjon kanssa oli Thyssen-Bornemiszan museon omasta kokoelmasta.
Sadepäivä meni museossa enemmän kuin mukavasti. Proust-näyttelyn jälkeen lepuuttelin toista tuntia jalkoja ja mieltä museoravintolassa, mistä virkistyneenä jatkoin vielä yhteen talon monista näyttelyistä. Mutta siitä lisää huomenna…
Ja ulkona sade jatkui… Proust pelasti minut sateelta :)
Claude Monet (1840-1926): Champs de tulipes en Hollande, 1886
Proust piti tätä maalausta Monetin parhaimpana aikaansaannoksena.
Georges Clairin (1843-1919): Portrait de Sarah Bernhardt, 1876
Proust ihaili näyttelijä Sarah Bernhardtia (1844-1923),
josta tämän muotokuvan oli maalannut Proustin ystävä Clairin.
Jacques-Emile Blanche (1861-1942): Portrait de Marcel Proust, 1892
Tämä Proustin ystävän maalaama muotokuva on ainoa kirjailijasta maalattu muotokuva,
Paul-Cesar Helleu (1859-1927): La Cathedrale de Reims, 1892
Tämä maalaus kiehtoi minua :) Poikkeuksellisen ”utuinen” maalaus kirkon sisätiloista.
Pierre-Auguste Renoir (1841-1914): Femme avec parasol dans un jardin, 1875
Johannes Vermeer (1632-1675): Diana and her Nymphs, 1653-1654
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti