Parikymmentä vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa vierailin Pariisin Picasso-museossa, tuli mieleen ajatus, että saisinpa nähdä yhden Pablo Picasson kuuluisimmista maalauksista - Guernican - luonnossa. Eli jo kauan ennen kuin minusta tuli museokiertelyyn hurahtanut mummoihminen…
Nyt vähän yli 7-kymppisenä sain tuon ajatuksen ja toiveen toteutettua. Ja Guernican näkeminen olikin tärkein syy pikamatkaani Fuengirolasta Madridiin (täällä).
Espanjassa syntynyt ja Ranskassa aikuiselämänsä elänyt Pablo Picasso (1881-1973) maalasi sodanvastaisen Guernican 56-vuotiaana Pariisissa. Taiteilijan kotimaassa Espanjassa oli vuonna 1936 alkanut sisällissota tasavaltalaisten ja kenraali Francisco Francon (1892-1975) kapinallisten välillä.
Huhtikuussa 1937 Francon joukkojen tukena taistelleet natsi-Saksan ilmavoimat pommittivat Pohjois-Espanjassa sijaitsevan Guernican pikkukaupungin lähes maan tasalle. Guernican tuho ja siviilien massiivinen pommittaminen herätti maailman laajuista huomiota ja vaikutti radikaalisti myös aiemmin epäpoliittisen Picasson ajatteluun.
Espanjan tasavaltalainen hallitus oli jo alkuvuodesta 1937 pyytänyt Picassolta uutta maalausta saman vuoden toukokuussa avattavaan Pariisin maailmannäyttelyyn. Guernican tuhosta järkyttyneenä ja aktivoituneena taiteilija alkoi heti maalata sodanvastaista taulua. Ja tuo yli seitsemän metriä leveä ja yli kolme metriä korkea öljymaalaus valmistui käsittämättömän nopeasti - seitsemässä viikossa.
Tasavaltalaiset saivat näyttelypaviljonkiinsa maalauksen, joka puhutteli ja herätti tunteita. Aiheutti kohua ja jakoi mielipiteitä. Näyttelyn jälkeen Guernica kiersi ympäri länsimaiden museoita, ja vuonna 1939 taiteilija lahjoitti sen New Yorkin modernin taiteen museolle MoMalle.
Vasta vuonna 1981 eli kahdeksan vuotta Picasson ja kuusi vuotta Francon kuoleman jälkeen MoMa luovutti teoksen vastahakoisesti Espanjan valtiolle. Ja vuonna 1992 Guernica löysi pysyvän sijoituspaikan maan pääkaupungista Reina Sofia -museon toisen kerroksen huoneesta 205.10.
Guernica oli kaiken odottamisen ja matkustamisen - ja sateen - arvoinen. Täynnä mykkää huutoa ja kuolevien naisten ja lasten tuskaa. Ja kaiken kauhun, pelon ja kärsimyksen keskellä - katkennutta pikaria puristavan nyrkin sisältä - kasvoi valkoinen kukka…
Teos on erittäin vaikuttava. Maalauksen kärsimykset voidaan sijoittaa nykyaikaan, kun ajattelee mm. Gazaa.
VastaaPoistaPientä sadetta saammekin jo nyt, huomenna lisää, mutta torstaina pitäisi olla aurinkoista. MK
Juuri niin. Teos on taas mitä ajankohtaisin… Terv InnaAnni
Poista