Piipahdin viikolla taas Vallilassa :) Syy viimeaikaisiin tiheisiin Vallila-visiitteihin on viikottainen tanssituntini Aleksis Kiven kadulla. Pahenevasta lonkan nivelrikosta - leikkausjonossa (täällä) - huolimatta olen pystynyt jatkamaan tätä yhtä lempituntiani, vaikka muista viikkotreenistä olen joutunut luopumaan. Toiveissa on syksyllä jatkaa rakasta tanssiharrastustani tekonivelen sallimissa puitteissa. Saa nähdä, miten mummin käy :)
Olen usein tanssitunnin jälkeen jäänyt Murun kanssa vaeltelemaan ja tutustumaan minulle aiemmin vieraaseen Vallilan seutuun. Tällä viikolla eksyin keittolounaalle pieneen Päijänne-nimiseen kahvilaan. Kaikki itsetehtyä ja paljon vegaanista. Ja erityisesti minua ilahdutti kauniit tarjoiluastiat. Konstailematon, mutta kodikas kuppila, joka on ollut Päijänteentiellä viitisen vuotta eli onnistunut kituuttamaan hengissä yli koronavuosien.
Söin Päijänteen maa-artikokkakeittoa vaalean lämpimän leivän kanssa. Jälkkäriksi ostin tosi hyvää kahvia, jonka laadun ja alkuperän myyjä ylpeästi minulle esitteli. Unohdin nuo hifistelytiedot heti, mutta siitä huolimatta miehen kelpasi esitellä, sillä kahvi oli poikkeuksellisen maukasta.
Päijänteelle on pakko palata, sillä vitriinin herkullisen näköinen porkkanakakku jäi vielä maistamatta :):)
Voi! Olet istunut kahvilassa, josta on näköala entiseen lastentarhaani vv. 1953-57. Tarha näkyy kuvassa. Siellä mm. Inkeri-tädin huomassa leivottiin, leikittiin, laulettiin. Oli riittävästi hoitajia, turvallinen olo, vaikka olen suurten ikäluokkien tuotosta. Tuota kahvilaa aion kokeilla, julkaisee naamakirjassa viikon ruokalistan. Nirsona en syö kaikkea :) kiitos vinkistä MK
VastaaPoistaSattuipa kivasti - sinäkin voi herkistellä vanhoilla lapsuuden muistoillasi, kuten minä pari päivää sitten muistellessani Lauttasaaren kotiani. Terv InnaAnni
Poista