Edessä Antin Pehtoori-kannuja ja takana Vuokon väri-ilottelua.
Yllätyin ja ilahduin tiistai-iltana Designmuseossa, jossa olin tutustumassa suunnittelijapariskunta Vuokko ja Antti Nurmesniemen näyttelyyn. Yllätyin, että museossa oli niin paljon väkeä vielä kuuden jälkeen arki-iltana. Ymmärsin ruuhkan kuultuani, että joka kuukauden viimeisenä tiistaina museossa on ns. designilta, jolloin sisälle pääsee ilmaiseksi ja paikalla on asiantuntijoita luennoimassa eri aiheista - ilmaiseksi nekin.
Ilahduin, kun toisen kerroksen pääsalin puolikas oli täynnä toinen toistaan upeampia Vuokko Nurmesniemen (s.1930) suunnittelemia puuvilla- ja villamusliimimekkoja. Yllättäen minua kiehtoi Antin tuotantoa enemmän Vuokon suunnittelemat vaatteet - ensin vuosina 1953-1960 Marimekolle ja vuodesta 1964 eteenpäin omalle Vuokko-yritykselle.
Näyttely palautti mieleen, että se oli Vuokko, joka vain 26-vuotiaana suunnitelli yhden Marimekon ikonisimmista vaatteista - raitakuosisen (miesten) Jokapoika-paidan. Kuten myös pari vuotta myöhemmin myyntiin tulleen ns. Iloisen takin, jonka ”taskuihin voisi kätkeä talteen omalta rakkaalta saatuja pikku lahjoja ja viestejä”, kuten Marimekon nettisivuilla kerrotaan.
Niin nostalgista, niin nostalgista :) Isällä oli 1960-70 -luvuilla toista kymmentä erilaista Jokapoika-paitaa. Näyttelyssä selvisi, että raitapaitoja on vuosikymmenien aikana ollut myynnissä yli sataa eri väriä - huh. Myös oma hääpukuni keväällä 1980 oli Vuokon tuotantoa - minimalistinen, ohuesta villamusliimista tehty pitkä, luonnonvalkoinen mekko - ihana. Ja 1990-luvulla ostin kotimekokseni Iloisen takin - itseni ja lasteni iloksi :)
Antti Nurmesniemi (1927-2003) oli teollisen muotoilun pioneereja, jonka tuotannosta minulle tutumpia on edelleen tuotannossa oleva teräsemalinen Pehtoori-kahvipannu, jonka Antti suunnitteli 1957 Wärtsilälle. Näyttelyssä minulle selvisi, että myös Helsingin metron oranssit muovipenkit ovat Nurmesniemen suunnittelemia.
Tuttu museo ja tuttuja tuotteita. Kiva kokemus kaikkinensa.
Vuokon vaatteita ja seinällä valokuvaaja Max Petreliuksen (1940-2008) valokuvia.
Edelleen myynnissä oleva Iloinen takki, jonka pohjana Vuokon Nadja-niminen kangas (1960).
Antin aarteita ja seinällä valokuvia muotoilijapariskunnan Kulosaaren kodista.
Designmuseo iltavalaistuksessa. Museo on vuodesta 1978 lähtien toiminut Korkeavuorenkadun varrella kivitalossa, joka rakennettiin 1894 yksityisen ruotsinkielisen oppikoulun käyttöön. Valmistuessaan koulu oli harvinaisuus, sillä se oli ensimmäinen virallinen suomalainen (ruotsinkielinen) yhteiskoulu eli koulu, joka oli tarkoitettu sekä pojille että tytöille ”Läroverket för gossar och flickor”.
Mukava postaus,omien vanhempienkin kaapin perältä löytyy Pehtoori.
VastaaPoistaMutta oikeastaan halusin kommentoida 29.11.22 julkaisemaasi kirjoitusta Mikkelin vanhalta hautausmaalta.
Olen Auroran jälkeläinen kuudennessa polvessa, tytär pikkuserkkuineen jo seitsemättä polvea. Oli todella hieno yllätys, että Auroran hautaristi on yhä paikoillaan ja kirjoitus siinä luettavissa.
Sukututkimuksen merkeissä olen tutkinut monet hautausmaat, mutta kun mennään näinkin monta sukupolvea taaksepäin on monta hautakiveä tai ristiä ehtinyt kadota.
Aurora on iäkkäämpänä asunut Mikkelissä tyttärensä Amalia Kiurun perheen luona ja siksi haudattu Mikkeliin.
Aurora jäi melko nuorena leskeksi ison lapsikatraan kanssa, eikä hänen ollut taloudellisesti mahdollista kouluttaa kaikkia poikiaan pappisuralle. Oma esi-isäni ”jäi”
tämän vuoksi lukkariksi, tosin hän oli hyvin arvostettu ja monitaitoinen henkilö.
Kiurun kauppiasperheessä Auroran loppuelämä on ollut varmasti kuitenkin hyvin turvattu.
Kun kevät vähän vielä etenee, lähden Mikkeliin kuvaamaan Auroran hautaristiä ja löydän ehkä Mikkelin hautausmailta samalla muitakin tuttuja nimiä.
Olipa kiva ja yllättävä viesti. Tuntuu jännältä, että joku lukee näitä kirjoituksiani oikeasti näin tarkasti ja että sattuu vielä löytämään tekstistäni tietoa esiäidistään. Ihanaa :) Hyvää kevät talvea Sinulle ja mukavaa kesäretkeä Mikkelin vanhalle hautausmaalle. Terv InnaVaara
PoistaMuistoja herättävä näyttely, suosittelen edelleen.
VastaaPoistaEn muista omistaneeni Vuokon vaatteita, ehkä joku marimekkovaatteeni oli Vuokon suunnittelema.
Punainen Pehtoori oli meillä kotona. Viimeiseen asti käytetty kuten siihen aikaan yleensäkin, koska tavarat kestivät paremmin kulutusta kuin nykyään.
Katsoit ehkä videonkin, Anni.
Kiitos myös edellisestä kommentista. Hienoa historiaa. MK
Kiitti taas Sinulle, MK. Eikö ollutkin yllättävän kiva tuo edellinen kommentti? Meillä ei kotona ollut Pehtoori-kannua, vaikka monia muita aikakauden klassikoita olikin. Miksiköhän, vaikka kahvia meillä juotiin ahkerasti? Terv InnaAnni
Poista