Taas Taidehallissa - yhdestä lemppari-taidemuseoistani Helsingissä. Tällä kertaa Taidehallissa oli esillä taiteilija ja elokuvaohjaaja Maija Blåfieldin (s.1973) valokuvia ja lyhytelokuvia.
Keskimmäisessä korkeassa näyttelyhuoneessa oli kehystetty noin 30 viisikymppisen Blåfieldin ottamaa valokuvaa 25 viime vuoden ajalta. Muissa huoneissa esitettiin taiteilijan eripituisia videoita ja lyhytelokuvia, joista vangitsevin (ja ehkä helpoin) oli viimeisessä huoneessa neljällä skriinillä esitettävä video metsästä ja sen muuttumisesta. Muihin lyhytelokuviin en tällä kertaa jaksanut keskittyä.
Monen snapshot-valokuvan alle taitelija oli kirjoittanut omia ajatuksiaan - lyhyttä pohdintaa tai pidempää tarinaa. Ei kaikkien, osan alle oli merkitty vain vuosiluku, milloin kuva oli otettu. Osuvasti Maija Blåfieldin näyttelyn nimi olikin Tarinoita tienpientareelta - Instagram-kuvia teksteineen ennen Insta-aikaa :):)
Blåfieldin valokuvia oli kiva katsella ja tarinoita mukava lukea. Ja samalla miettiä, herättikö valokuva itsessä samanlaisia tarinoita kuin taiteilijassa. Vai alkoiko mielessä juosta ihka omat kertomukset?
I-2006
Tein kerran pitkän automatkan rannikolta toiselle. Matka
suoritettiin ostamalla paikkakunnan halvin auto edellisen
hajonneen tilalle. Perille pääsyyn kulkuneuvoja tarvittiin
kolme. Meri toisella puolella näytti samalta kuin
lähtöpisteessäkin.
Kuten hyvä matka useimmiten, herätti retki ajatuksia
matkustamisesta, kulkuneuvoista, ajasta, paikasta,
ihmisestä, ympäristöstä ja siitä perimmäisestä kysymyksestä,
onko elämässä mitään järkeä.
20.9.2009
Sieniretken päätteeksi perkasimme saalista ystäväni
luona. Kun veimme perkeitä kompostiin, hennoksi
pitsiksi hajoavien puunlehtien seasta pilkisti
tämä Mutinus ravendlii. Se löytyi ilman etsimistä,
mutta ilman sieniretkeä sitä ei olisi löydetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti