Leppävaaran Lilla

Tänään on Siskon nimipäivä. Lapsuudessa nimipäivät olivat tärkeitä: helmikuussa oli Siskon päivä ja joulukuussa minun. Päivä huomioitiin, mutta pienesti :) Eli selvästi vaatimattomammin kuin syntymäpäivät, joita usein me lapset odotimme yhtä innokkaasti kuin joulua.

Nykyään nimipäivät - omat ja toisten - ohittuvat minulta pääosin huomaamatta. Mutta jostain kumman syystä muistan aina, että Riittaa juhlitaan helmikuun ensimmäisenä. Liekö siihen vaikuttaa tuo mystinen valo, joka helmikuun alussa alkaa jälleen lisääntyä - ja vauhdilla. Tai ehkä sittenkin se, että Sisko on minun Tärkeä Ihmiseni :)

Tänään kävimme Siskon nimpparilounaalle Leppävaarassa Villa Lilla -nimisessä ravintolassa - hämmentävästi korkeiden toimistorakennusten ja kerrostalojen välissä. Saimme ihanan erkkeripöydän ja ihanan tarjoilijan. Söimme kolmen ruokalajin lounasmenun. Alkuun tarjoiltiin graavitaimenta ja seuraavaksi paahdettua peltopyyn rintaa, josta tarjoilija varoitti: ”Syökää varovasti, sillä lihassa voi olla hauleja.” Jälkkäriksi oli sitruunamutakakkua, josta Sisko kyseli: ”Eikö mutakakun kuuluisi nimensä mukaisesti olla tummaa (suklaata)?”, muttei saanut tarjoilijalta vastausta visaiseen kysymykseensä :)

Ruoka oli kaunista, ja makukin ihan ok. Mutta parasta oli Villa Lillan ystävällinen tarjoilu ja äärettömän mukava ja lempeä miljöö. Yli sata vuotta vanha, kauniisti kunnostettu hirsitalo upeine ikkunoineen ja vanhoine kaakeliuuneineen.

Punaisen hirsitalon on rakennuttanut kupariseppä Mauno Hätinen (1858-1922) vuonna 1912. Vuosia talo tunnettiin Villa Ylänteenä. Kymmenisen vuotta sitten nuori pariskunta osti rakennuksen ja kunnosti yläkerran kodikseen ja alakerran sisustuskaupaksi ja kahvilaksi. Helmikuussa 2021 sisustuskauppa/kahvila lopetettiin ja helsinkiläisen ravintola Murun omistajat avasivat sen tilalle - ja koronan keskelle - uuden Villa Lilla -ravintolan.

Hyvää nimipäivää, rakas Sisko. Uusitaan sama setti ensi vuonna :)

Paahdettua peltopyyn rintaa ja mustajuuripyrettä

Sitruunamutakakkua ja punaherukkaa