Merimaskun Tilalla vietetyllä viikolla (täällä) päätin käydä tutustumassa Naantalin kirkkoon, jonka katsastin ulkopuolelta jo huhtikuussa (täällä). Tuolloin kirkon sisäosaan tutustuminen jäi - osin koronan ja osin talviajan takia - vain haaveksi.
Kirkko oli vielä elokuun lopussa auki yleisölle päivittäin tiistaista sunnuntaihin. Arkisena iltapäivänä olin ainut kävijä, joten sain rauhassa tutkia ja valokuvata korkeaa kirkkosalia.
Koostaan huolimatta Naantalin kivikirkko oli sisältä sopusuhtainen, yksinkertainen ja ”vaatimaton”. Ei lehtereitä, ei urkuparvia eikä sivuhuoneita. Isot urut oli sijoitettu kirkon takaosan toiseen nurkkaan, mikä rikkoo muuten harmonista kokonaisuutta. Kirkon jykevyys ja korkeus sekä komeasti holvattu katto ja sitä tukevat massiiviset pilarit hurmasivat minut. Myös värikäs ja hienosti koristeltu saarnatuoli oli kiehtova ja jännä vastakohta kirkon vaatimattomalle muulle sisustukselle.
Sen sijaan Ukista, joka odotti koiravahdissa kirkon ulkopuolella ja käväisi minun jälkeen nopeasti kurkkaamassa sisälle, kirkko oli tylsä ja mitään sanomaton. Makuasioista ja niin edelleen…
Minä sen sijaan taidan olla pahasti koukussa vanhoihin holvikirkkoihin…
Kirkon iso krusifiksi on mahdollisesti Naantalin luostarin munkkien veistämä.
Tuttu kirkko, jolle kuvasi tekevät oikeutta.
VastaaPoistaVielä on tavoitteena päästä Naantalin kirkkoon kuuntelemaan konserttia. Ehkä joulun tienoossa…
Poista