maanantai 27. syyskuuta 2021

My View


Punavuoren kaksio tuntuu jo omalta ja rakkaalta. Kodilta. Vaikka kaikki tavarat, etenkään vaatteet, eivät vieläkään ole löytäneet ihka omaa paikkaansa. 

Puseroita, housuja ja hameita on kasautunut ruokapöydän tuoleille, epämääräistä pikkusilppua ruokapöydälle ja täysiä ikea-kasseja - odottavat vientiä kellarikomeroon, mökille, kierrätykseen, Tyttärien Tilalle - keittiön peränurkkaan. Makuuhuoneen seinää vasten nojaa painava vanha patja odottaen poisvientiä - ainoana vaihtoehtona ilmeisesti kaatopaikka?

Näköala olohuoneen isosta ikkunasta on aina valmis. Varsinkin näillä aurinkoisilla syyssäillä :)

4 kommenttia:

  1. Mukava lukea! Eiköhän tuo tavararalli ole enempi vähempi koskaan päättymätön karuselli:)

    Ikkunamaisemasta putkahti mieleen vanha elokuva: "How green was my valley", ei nyt ihan sitä, mutta ikkunat suoraan luontoon ja vehreyteen olen aina kokenut suureksi, avartavaksi plussaksi asunnossa,joten se onkin ollut yksi mielihyvää tuottanut valintakriteeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkymä luontoon ja keskellä vilkasta Punavuorta - harvinaista ja ylellistä. Oikeastaan tuo luonto on edessä oleva rehevä puisto, jonka ympärillä huristaa autoja ja ratikoita. Mutta minulle näkyy vain vihreys. Mutta kun astun parvekkeelle voin nauttia ratikan äänistä ja lasten ilosta viereisellä urheilukentällä. Ja oikeasti nautin noista äänistä täällä, vaikka mökillä palvon hiljaisuutta :)

      Poista