Olin (taas) viikonlopun Tyttärien Tilalla Merimaskussa. Lähinnä apukäsinä, kun Tilalla järjestettiin 80 hengen häät (täällä). Järjestelyn ja siivouksen ohella ehdin nauttia Opiskelijatytön seurasta, Tilan eläimistä ja yllättävän kauniista - mutta tuulisista - syyskuun alkupäivistä.
Yllätyin ja ilahduin, miten kovaa laihuliini-kissatkin kehräsivät. Hyrräys kuului ainakin parin metrin päähän ja kun kissaa piti sylissä, tuntui että eläimen koko ruumis tärisi. Lisäksi yllätyin, miten kivaa oli siistiä/raivata etupihalla vuosia vapaasti villiintynyttä, valtavaa syreenirypästä. Ja miten paljon piha siistiytyi, kun vanhojen syreenien vanhoja oksia sai edes vähän karsittua. Raivaustöitä tosin jäi vielä toiseen - tai useampaankin - kertaan. Voisin sanoa että onneksi, sillä karsimishomma oli ihanan meditatiivista, rentouttavaa ja vie nopeasti mukaansa.
Ehdimme Opiskelijatytön kanssa hommien välissä käydä kerran 25 km päässä Turussa herkuttelemassa (täällä). Muina päivinä söimme Tilalla helppoa ja maukasta kukkakaalikeittoa tilliöljyllä höystettynä ja Rummon perunagnoccheja, jotka ovat yllättävän hyvää valmisruokaa paistetun voin ja silputun tuoreen salvian kanssa. Ja jälkkärikahvin kanssa maisteltiin extraherkkuja - Turun torilta ostettuja Tannisen rommipalloja :)
Viihdyn joka kerta paremmin ja paremmin Merimaskun Tilalla. Viihtymistä edistää se, että yleensä saan nukkua ”tutussa” Hilman tuvan pikkuruisessa hellahuoneen ja makkarin ”kaksiossa” sekä mahdollisuus puuhailla lopputtomasti Tilan villiintyneessä puutarhassa. Unohtamatta kissoja, jotka ovat aina valmiita rapsutettavaksi :)
Omenoita ja älyttömän makeita kriikunoita Tilan puutarhasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti