Museoissa minua kiehtoo esillä olevien taideteosten lisäksi näyttelytila ja itse rakennus sekä museoon ja rakennukseen liittyvä historia. Inspiroidun erikoisista tiloista, taloista ja valosta, joita teosten mielenkiintoisella asettelulla voi korostaa - ja toisin päin.
Osin näistä syistä tykkään ns. kotimuseoista eli museoista, jotka ovat ennen olleet ihmisten ja perheiden koteja. Ne ovat lähes aina pienempiä ja rauhallisempia kuin perusmuseot. Ja paikalla olevilla oppailla on monesti enemmän aikaa ja usein myös henkilökohtaisempi suhde museoon.
Helsingissä on useita mielenkiintoisia kotimuseoita. Tunnetuimpia näistä ovat presidentti Urho Kekkosen Tamminiemen ja arkkitehti Alvar Aallon Munkkiniemen entiset kodit, joissa kummassakin olen käynyt kesällä 2020 (täällä ja täällä).
Alkukesästä olen suunnitellut vierailua museoidussa Lauri ja Maria Reitzin kodissa Töölössä. Kiinnostus tähän kotimuseoon heräsi, kun luin että museota ylläpitämä Säätiö oli ostanut kaksi suomalaisomistuksessa ollutta Helene Schjerfbeckin työtä. ”Pitäähän nämä nähdä, ja samalla tutustua keskustan pieneen museoon, josta aiemmin en ole tiennyt mitään.”
Sunnuntaina toteutin suunnitelmani. Rakennusmestari ja urakoitsija Lauri (1893-1959) ja Maria (1891-1971) Reitzin Apollonkadun ja Eteläisen Hesperiankadun välissä olevan ison kerrostalon ylimmässä kerroksessa sijaitseva koti museoitiin, kun Maria kuoli 1971 - yli kymmenen vuotta miehensä jälkeen - ja ohjeisti testamentissaan, että pariskunnan mittava omaisuus säätiöidään ja koti avataan yleisölle. Lauri ja Maria Reitzin ainoa lapsi Lasse oli kuollut perheettömänä (?) vuonna 1966 vain 42-vuotiaana.
Lauri Reitz lukeutui Helsingin merkittäviin rakennuttajiin 1920-50-luvuilla, jolloin hän urakoi mm. yli 20 asuinkerrostaloa. Monet niistä rakennusbuumissa olevaan Töölöön ja usein yhteistyössä arkkitehti Jalmari Peltosen (1893-1969) kanssa.
Valmistuneista kerrostaloista ainoastaan tämä elokuvateatteri Ritzistä ja ravintola Elitestä tunnettu 6-kerroksinen asuintalo jäi kokonaan Lauri Reirzin omistukseen, ja hän muutti perheineen 1938 valmistuneen kerrostalon ylimpään kerrokseen. Museoksi muutettaessa asuntoon liitettiin viereinen kaksio ja huoneiston pinta-ala kasvoi yli 300 neliömetriin.
Eteisestä astutaan suoraan isoon, läpi talon yltävään aulaan - asunnon kauneimpaan ja valoisimpaan huoneeseen. Aulan kadunpuoleisesta ikkunasta on upea näkymä alhaalla olevaan pieneen Mika Waltarin puistikkoon sekä kattojen ja puiden yllä avautuvalle taivaalle. Valoa, valoa ja valoa. Huoneiston muut huoneet ovat ajalle tyypilliseen tapaan pieniä ja jännässä ”peräkana-jonossa”.
Aulassa on esillä vajaa kymmenen Helene Schjerbeckin (1862-1946) maalausta - runsaat puolet Säätiön omistamista schjerfbeckeistä. Näiden joukossa on myös alkukesästä ostetut Keltapuseroinen tyttö (1933) ja Sininauhainen tyttö (1909) sekä yksi taiteilijan lukuisista omakuvista, joka vuosi sitten kiersi Schjerfbeck-näyttelyn mukana mm. Lontoossa ja Ateneumissa. Minua esillä olevista Helenen töistä kiehtoi tällä kertaa tummasävyinen Tytön profiili: ”Miksi tytön suun edessä on iso valkoinen ympyrä? Sanat loppuneet?”
Tauluja ja muita taide-esineitä on esillä kaikissa muissa entisen kodin huoneissa paitsi keittiössä ja apulaisen huoneessa, jotka ovat Säätiön toimistokäytössä. Seinillä olevat maalaukset ovat 1600-1800-luvuilta, minkä lisäksi vitriineissä näkyy mm. vanhaa porsliinia ja hopeaa sekä perähuoneessa antiikkisia aseita. Paljon tunnettujen kotimaisten, 1800-luvulla syntyneiden taiteilijoiden maalauksia: Edefeltiä, Gallen-Kallelaa, Simbergiä, Wiikiä ja ajankohtaista Danielson-Gambogia. Hyviä ja mielenkiintoisia teoksia, joista useimmat ovat Säätiön ostamia ja vain pieni osa Lauri Reitzin alkujaan hankkimia, vaikka taiteen keräilijä olikin.
Reitzin kotimuseo on ennemmin pieni taidemuseo kuin ”kotimuseo”, ja ehkä juuri siksi mainio sunnuntain retkikohde. Varsinkin jos siihen yhdistää Tauno Palon pihvin alakerran ravintola Elitessä :):)
Helene Schjerfbeck (1862-1946): Tytön profiili, 1928
Maria Wiik (1853-1928): Yksin kotona, 1885
Helene Schjerfbeck (1862-1946): Keltapuseroinen tyttö, 1933
Ferdinand von Wright (1822-1906): Kukko ja kanoja, 1871
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti