Kolmas kerta toden sanoo. Sanonta joka piti paikkansa, kun lauantaina kävin taas Louhisaaren kartanomuseossa - kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä :):) Edellinen käynti oli peräti saman viikon tiistaina (täällä).
Olin lauantaiksi varannut Louhisaaresta yksityisen opaskierroksen tutulle viidelle leidille, jotka viettivät iloista sukuviikonloppua Merimaskun Tilalla (täällä). Yksityinen opastus maksoi 35 euroa - pääsylippujen lisäksi - ja kierros kesti vajaa tunnin. Ja oli ehdottomasti hintansa väärtti. Perehtynyt nuori opas jaksoi ärsyyntymättä vastata viiden äärest uteliaan leidin kymmeniin yksityiskontaisiin kysymyksiin. Serkusleideissä taitaa kaikissa virrata edesmenneen Alma-mummimme utelias veri - kaikesta kiinnostuvan ja herkästi innostuvan naisen veri :):)
Kuulimme Louhisaaren kartanolinnassa asuneista Flemmingin (1400-luku -1791) ja Mannerheimin (1795-1903) suvuista sekä lukemattomia pieniä ja jänniä yksityiskohtia rakennuksen historiasta ja kartanon ihmisten elämästä - osin tosia ja osin kiehtovia tarinoita.
Sain kierroksella vastauksen myös aiemmalla käyntikerralla minua askarruttaneeseen kysymykseen toisen kerroksen Ison makuuhuoneen verkanukkatapetista (täällä). Samoin kuin vahvistuksen käsitykselleni, että kaikki kartanossa esillä olevat huonekalut, taulut ja muut kalusteet ovat kerätty Suomen Kansallismuseoiden kokoelmasta eivätkä ole linnan alkuperäistä sisustusta. Lähes kaikki linnassa ollut irtaimisto on vuosisatojen kuluessa kadonnut, varastettu ja/tai tuhoutunut. Esimerkiksi Ison vihan aikana linnasta varastettiin kaikki irti lähtevä jykevästä portaikosta lähtien.
Yllätyin tiedosta, että kolmannen kerroksen juhlahuoneiden upeat kattokoristeet ja -maalaukset ovat kuitenkin alkuperäisiä ja vanhimmat niistä on maalattu jo 1600-luvulta. Ei voi kuin ihmetellä ja ihailla, miten käsittämättömän hyvässä kunnossa nuo kattorakenteiden pikkutarkat kuviot ja kuvat ovat säilyneet monien sukupolvien ajan.
Louhisaaren kartanolinna on auki vain kesäisin, joten ei ole pelkoa että ainakaan tänä vuonna kirjoittaisin neljännestä käynnistäni tuossa Mannerheimin lapsuudenkodissa :) Mutta ensi kesästä en mene takuuseen…
Puheluuri alakertaan - useampi sata vuotta ennen kännyköitä :)
Näyttävä, harvinainen ja arvokas gobeliini.
Kekseliäs lämpökaappi kaakeliuunin seinässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti