Kävin eilen lähikirkossani, joka on Tuomiokirkkoseurakuntaan kuuluva Mikael Agricolan kirkko Punavuoren ja Eiran rajalla. Vuonna 1935 valmistunut, arkkitehti Lars Sonckin (1870-1956) suunnittelema tiilikirkko, jonka korkeasta tornista olen pari vuotta sitten kirjoittanut lyhyen postauksen (täällä).
Koronan jälkeen useat Helsingin keskustan kirkot on taas avattu satunnaisten ohikulkijoiden piipahtamista varten. Hienoa! Tiistai-iltapäivällä Agricolan funkkiskirkossa ei tosin ollut ristin sielua - tai sitten oli, mutta en sitä nähnyt :) Tämä sopi minulle, sillä näin pystyin parhaiten aistimaan ison ja korkean holvikirkon rauhoittavan ja hiljentävän vaikutuksen - ja etsimään ristin sielua :)
Yksinkertaiset valkeat holvikaaret kannattelevat komeasti korkealla häämöttävää kattoa ja upea tummaroosa kiinnittää katseen tiukasti alttarille ja Bruno Tuukkasen (1891-1979) moderniin alttariteokseen. Tämän kirkon penkillä meikäläisenkin istuu mielikseen. Kirkon kupeessa toimi pitkään ulkopuolisen hoitama, mukava ja kotoisa kahvila, johon joku vuosi sitten tykästyin (täällä). Harmillista, että se runsas vuosi sitten lopetettiin eikä seuraaja oli näkynyt.
Ehkäpä kaunis kotikirkko kutsuu toistekin. Ehkä joskus pitäisi käydä tutustumassa Mikael Agricolan kirkon erikoisjuttuun eli ns. Tuomasmessuun…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti