Mini-muistoja

Helsingin kaksi ajoväylää on tullut viime vuosina minulle enemmän kuin tutuksi. Pari kertaa viikossa ajan lyhyen matkaa Länsiväylää mennessäni Punavuoresta Tapiolaan tapaamaan Äitimuoria ja Poikakaveria. Ja keskimäärin kerran viikossa hurautan Murun kanssa pitkin Turunväylää, kun ajan Salon mökille Ukkia tapaamaan.

Molemmilla reiteillä mieleeni nousee lähes joka kerta tietty muisto menneisyydestäni. Kaksi erillistä, vähäpätöistä ja merkityksetöntä tapahtumaa - toinen isästäni 1960-luvulla ja toinen työelämästäni 1980-luvulla. Varhaisempi muisto herää Turunväylällä, kun ajan tietä reunustavien kalliohalkeamien ohi ja myöhäisempi Länsiväylän alussa kun ohitan Hanasaarta. 

Turun moottoritie valmistui vaiheittain 1960-luvulla ja ulottui Lohjanharjulle 1971. Tietä rakennettaessa räjäytettiin useita kallioita ja valmis väylä kulkee monin paikoin korkeiden kallioseinämien välissä. Isästäni tämä oli upeaa. Joka kerta moottoritietä ajaessamme hän muisti esitellä meille lapsille, miten upeita ja harvinaisia (?) nuo kallioleikkaukset olivat. Hän jopa kuljetti ulkomaalaisia vieraitaan vartavasten katsomaan Turunväylän kallioita :)

Toinen muisto liittyy aikaan, jolloin työskentelin pari vuotta aloittelevana tutkijana Helsingin yliopiston farmakologian laitoksella. Laitoksen farmakologit olivat järjestämässä vuotuista illallistapaamista kotimaisille kollegoilleen Hanasaaren kongressikeskuksessa. Epäröin osallistumistani enkä ilmoittautunut mukaan. 

Illallispäivänä päätin kuitenkin osallistua. Nuorena ja kokemattomana uskoin sen järjestyvän, kun vain menen paikalle ja maksan osallistumismaksun. Varustauduin juhlavaattein ja -meikein ja matkasin innoissani Hanasaareen. Tapaamisen järjestäjä - työkaverini - ilmoitti minulle ovella, että en mahdu enkä pääse mukaan. Käännyin pois nolona ja häpeissäni. Tilasin taksin (tuli yllättävän nopeasti) ja hyppäsin kyytiin. Auto oli ehtinyt juuri ja juuri kiihdyttää Länsiväylälle, kun toinen taksi kiilasin sen rinnalle ja komensi minut ulos äristen kuskille: ”Neiti on minun asiakkaani, otit väärän asiakkaan.”. Vaihdoin taksista toiseen keskellä sateista Länsiväylää - lisää harmia ja häpeää.

Edelleen ihailen Turunväylän kallioleikkausten kauniita ja etenkin sateen jälkeen hehkuvia värejä, mutta Hanasaaren ohitan nopeasti - hymyillen lämpimästi nuorelle itselleni :)