maanantai 13. syyskuuta 2021

Mummi kävelee :)


Kesäkuun lopussa lähes pystymetsästä ilmaantunut lonkkakipu muutti merkittävästi kesäsuunnitelmiani. Jokapäiväiset pitkät ja lyhyemmät kävelylenkit tyssäsivät laiturin nokkaan (täällä) ja yli kaiken rakastamani tanssiharrastus, joka koronastopin jälkeen oli juuri alkamassa uudelleen, loppui totaalisesti. Onneksi pystyin sentään jatkamaan vierailuja museoissa ja kirkoissa, jotka tanssin lailla olivat juuri uudelleen avautuneet. Ja onneksi kävelyn ja tanssin tilalle keksin rauhalliset venyttelysessiot sekä jokapäiväisen saunomisen ja uimisen.

Ilokseni ja helpotuksekseni elokuun lopussa - kahden kuukauden täydellisen tauon jälkeen - pystyin aloittamaan lyhyet kävelylenkit. Alkuun vain joitakin satoja metrejä pari kertaa päivässä. Kolmen viikon päivittäisten minikävelyiden jälkeen pystyn kävelemään noin 15 minuutin pätkiä 2-4 kertaa päivässä, mikä - tilanteen pakosta - riittää myös Murulle. Toisin kuin vielä kesällä, jolloin jouduin jättämään koiralenkit täysin Ukin harteille (jonka kävely on kipeiden jalkojen takia myös rajoittunutta). 

Lonkka ei enää merkittävästi kipeydy kävelyn aikana eikä lyhyiden lenkkien jälkeen. Myös pitkään jatkuneet ja nukkumista merkittävästi häirinneet yölliset kivut ovat kadonneet. Eli lonkkani tuntuu rauhoittuvan - hiljakseen ja ainakin tällä haavaa. 

Kuntoutumiseen olen saanut apua ja kannustusta Johannan suosittelemalta, osaavalta fysiatrilääkäriltä ja hänen edelleen suosittamaltaan fysioterapeutilta. Fysiossa olen toistaiseksi käynyt kaksi kertaa viikon välein, ja käynnit jatkuvat (harvakseltaan) vielä ainakin viisi kertaa. 

Olen tosi tyytyväinen tähän Somatic-studion/Artfysion ammattitaitoiseen ja kokeneeseen terapeuttiin, jonka kanssa ikäihmisen kuntoutuksen keinot ja tavoitteet menevät meillä yksiin. Hän ymmärtää, että myös 69-vuotias mummi haluaa (vielä) kuntoutua ahkerasti liikkuvaksi, vetreäksi ihmiseksi :)

Toivottavasti kävelylenkkini pitenevät syksyn edetessä. Ehkäpä tanssinkin vuoro vielä koittaa… Avainsanoja kuntoutuksessa ovat pitkäjänniteisyys ja kärsivällisyys, mikä minun väliin (usein) on vaikea hyväksyä :)

4 kommenttia:

  1. Bravo! Mottomme olkoon: ei tuumaakaan ilmaitteeksi periksi anneta tai kariluotolaisittain: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan."

    Peukut pystyssä: käsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kehiin:)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sinulle. Tanssilavat odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Orvokki. Saa nähdä miten mummin ja tanssien käy. Pitää ajatella, että onneksi ehdin tanssia intohimoisesti seitsemän vuotta, jos paluuta ei enää ole. Ja onneksi olen alkanut myös hahmottamaan että voi olla muutakin kivaa (ja jopa intohimoista) kuin tanssi. Ehkä…

      Poista