Ihastelen hyvin varustettua baaritiskiä ruokasalin sivuseinän haitarioven takana. Saan kuulla, että 85-vuotiaana kuolleen asukkaan eläessä baari avattiin vain valituille vierailijoille, eivätkä edes hänen lapsenlapsensa Timo, Tea ja Salla olleet vaarin eläessä tienneet baarin olemassaolosta.
Kuulen, että olohuoneen alle kallioon seitsemän metrin syvyyteen oli jo edellisen asukkaan aikana 1940-luvulla rakennettu pieni luolahuone, josta tarvittaessa pääsisi maanalaista käytävää pitkin rantaan - pakoon. Maanalaisiin tiloihin en pääse, mutta saan ihmetellä ”bunkkeriin” ja pakokäytävään johtavia lukittuja ovia - toinen olohuoneen viereisen seurusteluhuoneen nurkassa ja toinen puutarhassa rantakallion alla.
Tarkastelen alakerran tilavan työhuoneen yksityiskohtia: almanakkoja, maailmankarttoja, erityispuhelimia, lukuisia tietokirjoja ja ulkomaalaisilta vierailijoilta saatuja lahjaesineitä. Yläkerran askeettisessa makuuhuoneessa on vielä toinen työpöytä, jolle on jäänyt tutut voimakassankaiset, neliskanttiset silmälasit.
Olen Tamminiemessä - talossa, jossa presidentti Urho Kekkonen (1900-86) ja hänen Sylvi-vaimonsa (1900-74) asuivat 30 vuotta Kekkosen ensimmäisen presidenttikauden alusta 1956 hänen kuolemaansa asti 1986. Vuonna 1987 Tamminiemi avattiin Urho Kekkosen museona, jonne presidentin elämän aikainen esineistö jätettiin lähes sellaisenaan omille paikoilleen. Nykyiseen kuntoonsa Tamminiemi ja sitä ympäröivä maisemapuisto restauroitiin kymmenisen vuotta sitten.
Tiilirakenteinen Villa Nissen valmistui Meilahteen 1904 tukkukauppias Jörgen Nissenin perheen kodiksi. Vuonna 1924 liikemies ja kustantaja Amos Anderson osti huvilan, mutta lahjoitti sen 1940 valtiolle. Lahjoituksen edellytyksenä oli, että rakennuksen tulisi toimia presidentin virka-asuntona. Tamminiemeksi nimetyssä talossa ennen Urho Kekkosen kolmea virkakautta asuivat 1940-luvulla lyhyitä aikoja presidentit Risto Ryti ja Gustaf Mannerheim, sen sijaan presidentti Paasikivi halusi asua Helsingin keskustassa ja vuokrasi Tamminiemen sukulaisilleen.
Päällimmäisenä Tamminiemestä mieleeni jää merelle avautuvat upeat näköalaikkunat ala- ja yläkerroksen olohuoneissa, työpöydät joista ehkä eniten aistin Kekkosen elämää, seurustelunurkkauksen kauniin lilanväriset nojatuolit, tyypillinen 70-luvun ”moderni” keittiö kirkkaankeltaisine kaapinovineen sekä oppaan tarinat baarista ja bunkkerista. Ja lukitun lasioven takana olevat portaat, jotka ilmeisesti johtavat vinttikerroksen kahteen makuuhuoneeseen jossa asuivat mm. sisäkkö ja apuemäntä, ja ajoittain myös yliopistolla opiskeleva pojanpoika.
Ja mukava, mutta epäselvästi puhuva opas...
Alakerran ”salabaari”
Yläkerran ruokasali upeine kaari-ikkunoineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti