Ville Vallgrenin marmoriveistos Aurora Karamzinin haudalla.
Enkeleitä on ainakin Hietaniemen hautausmaalla Helsingissä. Ja runsaasti onkin, jopa niin että niitä riittää helposti kaksituntisen opastetun hautausmaakävelyn pääteemaksi :)
Osallistuin maanantaina Helsingin kävelyfestivaalien järjestämälle Enkelien seurassa -nimiselle kävelylle, jossa oppaana oli kaupunkiopas Soili Poikonen. Hietaniemeen on viimeisen 200 vuoden aikana haudattu lähes 200 000 vainajaa. Etenkin Vanhan kappelin ympärillä olevalla ns. Vanhalla puolella, jossa maanantaina kiertelimme, monilla haudoilla on tunnettujen (ja tuntemattomien) kuvanveistäjien tekemiä kohokuvia ja patsaita - joukossa lukuisia enkeleitä.
Ja monenlaisia enkeleitä: Pitkiin kaapuihin verhottuja pitkätukkaisia kaunottaria, lähes alastomia kaunisvartaloisia miehiä, perhosmaisen siroja lapsia, mutta myös rujoja ja vankkarakenteisia sukupuolettomia hahmoja. Suojelevia, lohduttavia, surevia, kaipaavia ja rukoilevia enkeleitä. Eri kokoisia seisovia, istuvia, polvistuneita tai taivaaseen kurottavia ihmismäisiä hahmoja, joilla oli pienet tai isot - joskus itse hahmoa isommat - linnun höyhensiipiä matkivat siivet. Joillakin jopa useampi siipipari.
Yksi näyttävimmistä enkelipatsasta oli Diakonissalaitoksen perustajan Aurora Karamzinin (1808-1902) haudalla. Parimetrisen, sulavalinjaisen ja pitkäsiipisen suojelusenkelin on veistänyt kuvanveistäjä Ville Vallgren (1855-1940), jonka tunnetuin teos lienee Kauppatorilla oleva Havis Amanda (täällä). Karamzinin enkelissä tunnistinkin Amandan sulokkuutta. Modernimpia enkelipatsaita edustivat Laila Pullisen (1922-2003) miehensä valokuvaaja Otso Pietisen (1944-93) haudalle tekemä Enkelin siipi -niminen marmoriveistos ja Johanna Häiväojan (s.1960) lentoon lähtevä rosoinen pronssienkeli, joka löytyi hautausmaan Vanhan ja Uuden puolen rajalta Menneiden sukupolvien ja muualle haudattujen muistoalueelta.
Aiemmin olen fanittanut pientä ja rauhallista Leposaaren hautausmaata Kulosaaressa (täällä), mutta Soilin mielenkiintoisen opastuksen seurauksena minusta taisi tulla myös Hietaniemen hautausmaan fani ja vakikävijä. Valtava hautausmaa oli syyssateen jälkeen lumoavan kaunis ja haudattujen ihmisten elämä kiehtovaa - enkeleistä puhumattakaan.
Kiitos Soili - tavataan Hietaniemessä :) Vexi Salmen muistolle: Enkeleitä onko heitä. Ja täällä.
Eila Hiltusen Enkelin siipi 49-vuotiaana kuolleen miehensä Otso Pietisen haudalla.
Johanna Häiväojan pronssienkeli vuodelta 2000
On kyllä upeita hautakiviä. On hienoa kun kivi kuvastaa jotenkin omistajaansa. Tuolla Hietaniemen hautausmaalla olen usein vieraillut ihastelemassa hautoja. Tänä kesänä matkustelin myös paljon kotimaassa ja kävin muun muassa Porissa sekä Hämeenlinnassa ja tutustuin myös siellä paikallisiin hautausmaihin, joihin on haudattu kaukaisia sukulaisiani.
VastaaPoistaTaidetaan olla hautausmaiden ystäviä molemmat :) Kotimaan reissuilla tykkään käydä katsastamassa paikkakunnan kirkon ja usein poikkean myös hautausmaalle. Vaikka en jumalanpalveluksista välitäkkään, niin kirkot kiehtovat ja hautausmaat puhuttelevat...
Poista