Muistan hämärästi joskus kuulleeni Glimsin talomuseosta. Perjantaina Glims tuli mieleeni, kun mietin pääkaupunkiseudun museovaihtoehtoja. Sinne me Murun kanssa sitten suuntasimme - espoolaiselle yli 200 vuotta vanhalle maatilalle kivenheiton päähän Jorvin sairaalasta.
Jo peräti yli 60 vuotta eli vuodesta 1958 asti Espoon kaupungin omistamana museona toimineella maatilalla on yhteensä 11 rakennusta: pari asuintaloa ja aittaa sekä mm. talli, kanala, halkovaja, paja, verstas, maitokammari, vaunuvaja ja maakellari. Mielenkiintoista on se, että kaikki rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan eli siinä, mihin ne 1700- ja 1800- luvuilla on rakennettu.
Glims oli toimiva maatila vielä 1920-luvulla majoittaen ja ruokkien etenkin 1800-luvulla kestikievarina myös matkailijoita. Asuinkäytössä tila jatkoi Lönnbergin suvun omistuksessa aina 1950-luvun loppupuolelle asti.
Kahden asuinrakennuksen, pitkän kaksikerroksisen luhtiaitan ja komean lasiverannan ympäröimä nurmikkoinen pihapiiri toi mieleeni lapsuuteni vierailut Äitimuorin äidin eli Alma-mummin siskon perheen maatilalla Rikkilän kylässä nykyisen Lappeenrannan alueella. Mieleeni palautui kuva 1960-luvun alun pihasta, jonka yhdellä sivulla oli puinen asuintalo, toisella pitkä moniovinen hirsiaitta ja kolmannella navetta/sikala/kanala -kombinaatio, ja keskelle jäi nurmikenttä lipputankoineen ja pihakeinuineen. Ja neljännellä sivulla kukkivat syreenipensaat, joita myös Glimsin alueella rönsyili monessa paikassa - joskin ilman kukkia :)
Glimsistä lähtiessä tiesin talomuseosta paljon enemmän kuin tullessani. Tiesin mm., että vuonna 1906 isäntä Johan Lönnberg oli myynyt Glimsin tilan laajat maa-alueet eli noin 200 ha vasta perustetulle AB Grankullalle, mistä käytännössä alkoi nyky-Kauniaisen tarina.
Ja sen, että tilan entisessä kanalassa on nykyään kodikas, ympäri vuoden auki oleva pieni kahvila.
Samanlainen (sängyn alla oleva) Arabian posliinipotta oli Karkun mummolassa,
missä isäni isä eli Taata käytti sitä öisin vielä 1960-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti