Pitkästä aikaa olin kävelyllä entistä Lapinlahden sairaalaa ympäröivässa puistossa. Olin täysin unohtanut, miten kaunista ja rauhoittavaa siellä on. Hyvin hoidettuja hiekkateitä, tuuheiden puiden reunustamia kujia, vanhoja rodoja ja pionipuskia, tuttuja ja tuntemattomia lehti- ja havupuita muhkuraisine runkoineen. Pitkä pätkä kaunista merenrantaa. Kutsuvia penkkejä. Ja paljon vehreää nurmikkoa.
Ja Carl Ludvig Engelin piirtämä vanha iso sairaala, joka suunniteltiin ja rakennettiin mielisairaalaksi jo Venäjän vallan aikana 1841 ja joka toimi psykiatrisena sairaalana lähes 170 vuotta vuoteen 2008 asti. Tämän jälkeen rakennuksen ja alueen kohtalosta on kiistelty toistuvasti.
Tällä hetkellä entisessä sairaalassa ja sen puutarha-alueella toimii mm. hävikkiruokaravintola, pari kahvilaa, kirppari sekä erilaista taide-, kerho- ja terapiatoimintaa lautapeli-illoista joogakursseihin. Sekä Helsingin vanhin yleinen sauna ja Mental Museum, jossa kerrotaan miten mielenterveyden häiriöitä on mm. Lapinlahdessa aikoinaan hoidettu.
Sairaalan takana aivan meren rannalla törmäsin kivan ja kutsuvan näköiseen Metsäpaahtimo-nimiseen kahvilaan, joka harmikseni oli maanantaina kiinni (auki ke-su). Myös päärakennuksessa jo vuosia toiminut kuppila Lähde oli mennyt kiinni neljältä. Joten tällä kertaa mummi jäi ilman kahveja. Mutta silmän ja mielen ruokaa sain senkin edestä :):)
Pitkän tovin kävelin ypöyksinäni - Murun (ja Alexis Kiven) kanssa - vanhan sairaalan suojaisalla ja nyt hylätyllä ”sisäpihalla”. Puutarhapihan pysähdyttävä rauha ja kauneus omenapuineen, syreenipensaineen ja merinäkymineen herätti yllättävän ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita.
Hämmentävä yhdistelmä raastavaa mielen sairautta ja lumoavaa luonnon rauhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti