Sulavalinjainen ja pullea varis nokkii leivän kannikkaa hartaan keskittyneenä.
Rohkeana ja pelkäämättä - vain metrin päässä minusta ja Murusta.
Musta-harmaa sulkapeite loistaa lempeässä aamuauringossa. Kaunis lintu.
Kirkkaansininen vanha kuplavolkkari ajaa reteenä rantatiellä.
Kaunotar etenee yskimättä ja hitaasti, ylpeänä harvinaisesta väristään.
Muistelen parin vuoden takaista, oranssinpunaista rakasta rättikattokuplaani.
Meri pauhaa rannan kivikossa - yllättävästi ja ennakoimattomasti.
Tuttua ja toistuvaa, mutta kuitenkin joka päivä erilaista. Ja joka aalto yksilönä.
Aurinko sinnittelee kevyen pilviverhon ja syksyisen aamu-usvan takaa.
Joku on illalla asettanut ulkotulen rantakalliolle - kuori enää jäljellä.
Ruska alkaa hiljakseen...
Niitä harvinaisia hetkiä, jolloin kaikki oleellinen on yht´aikaa läsnä, eikä niin mitään puutu...
VastaaPoistaHetki kerrallansa...
Poista