On kyy kyllä aika komea :) Onneksi tämä yksilö on kuollut - jäänyt mökkitiellä ajaneen auton alle. Onnekseni en ole törmännyt elävään kyyhyn, eikä niitä Salon mökillä viettämiemme yli 40 vuoden aikana ole näkynytkään. Rantakäärmeitä kyllä useampiakin, ja niistä olen alkanut tykkäämään :)
Tosin juuri ennen koronavuosia kyy puri nyt jo kuollutta Chloe-koiraa kuonoon. Koira selvisi, mutta oli runsaan vuorokauden tiputuksessa eläinlääkäriasemalla.
Kyy on selvä merkki kovaa vauhtia lähestyvästä kesästä :) Samoin kuin käki, jonka kukuntaa olen metsäkävelyillä kuullut jo viikon päivät. Ja pääskyset, jotka ovat ilmaantuneet rantasaunalle.
Ja kukintaansa aloittavat tuomet. Ja huominen Korkeasaaren retki Opiskelijapojan kolmen lapsen kanssa…
Viime vuosina olen metsässä kulkiessani nähnyt kerran kesässä kyyn. Rantakäärmeitä useammin, ne on onneksi helppo tunnistaa, kyy voi olla melko musta ja silloin sahalaitoja ei helposti näe. Mieluiten kyllä metsässä jo punkkienkin takia kuljen saappaat jalassa. Todennäköisempää on saada punkkikiinnitys kuin käärmeenpurema. MK
VastaaPoistaOnneksi toistaiseksi Salon mökin ympäristössä on ollut ihmeen vähän myös punkkeja. Punkkimittarimme on Muru-koira, jonka valkoisessa turkissa huomaa jokaisen pienen mustan punkin välittömästl. Murulla on joka kesä punkkilääkitys, joten punkit eivät aiheuta sille vaaraa.
PoistaToki minäkin seuraan tarkasti, joskos punkkeja olisi ilmaantunut omalle tai lastenlasten iholle, mutta harvoin niitä on löytynyt…