Olli Lyytikäinen: Hi folks, what are you doing? 1982
Kiasman tämänvuotinen nykytaiteen kokoelmanäyttely Nelivärinen uni yllätti nykytaidetta aiemmin vierastaneen eläkeläismummin (täällä). Näyttelyn ansiosta aloin kiinnostua ja viehättyä myös nykytaiteesta :)
Oikeastaan näin on ollut jo pidemmän aikaa, en vain ole ymmärtänyt mitä nykytaiteella (engl. contemporary art) tarkoitetaan. Mielessäni olen yhdistänyt termin lähinnä vaikeaselkoisiin tilateoksiin/installaatioihin ja pelottavankin aggressiiviseen kuvataiteeseen. Mutta Kiasman näyttelyssä tajusin, että nykytaide käsittää monenlaista muutakin taidetta, ja jopa pääosin muuta (täällä).
Nelivärinen uni -näyttelyssä minut yllättikin se, miten paljon minulle mieluisia (ja tuttujakin) taideteoksia näyttelyssä oli. Sain mm. ihastella useita Olli Lyytikäisen (1949-1987) vesiväritöitä 1970- ja 1980-luvuilta, joista tykästyin etenkin rentoon ja humoristiseen Hi folks, what are you doing? -akvarelliin.
Nähtävillä oli niin ikään Lyytikäisen 4-värinen uni -niminen pieni ja hämyinen vesivärityö, jolta näyttelyn nimi Nelivärinen uni on lainattu. Ja Antero Kareen (s. 1946) 29-vuotiaasta ystävästään värikynillä tekemä herkkä muotokuva.
Elina Merenmiehen (s.1967) teoksiin ja niiden nimiin olin tykästynyt jo lokakuussa 2024 Turun taidemuseossa (täällä ja täällä). Myös Kiasmassa oli neljä Merenmiehen työtä, joista kiehtovaniminen Käärme täynnä huokauksia esiintyi myös museon nettiesityeessä.
Tätäkin kaikkea nykytaide voi siis olla. Kiasman jälkeen voinkin täysin sydämin sanoa tykkääväni myös nykytaiteesta :) Paitsi toistaiseksi moderni videotaide on minulle vielä aika vierasta…
Elina Merenmies: Raivotar, 2013
Elina Merenmies: Käärme täynnä huokauksia, 2023-2024
Olli Lyytikäinen: Pakeneva Hamlet, 1976
Olli Lyytikäinen: 4-värinen uni, 1978
Antero Kare: Olli Lyytikäinen, kesäsunnuntain nokkahuilunsoittaja II, 1977
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti