Keskellä Esplanadin puistoa on ”aina” seissyt korkean graniittisen jalustan päällä mahtipontinen pronssimies, joka käsi rinnan päällä katsoo tiukasti kohti Espan toisessa päässä näkyvää Kauppatoria. Tämä liki kahdeksanmetrinen muistomerkki on vuodesta 1885 ollut ja on edelleen niin oleellinen osa Helsingin keskustaa, että sitä ei enää ohikulkiessa oikein edes noteeraa.
Kyseessä on Suomen kansallisrunoilijaksi kutsutun Johan Ludwig Runebergin (1804-1877) patsas, jonka on veistänyt runoilijan poika kuvanveistäjä Walter Runeberg (1838-1920). Tuolloin Pariisissa asunut Walter sai tehtävän pari vuotta isänsä kuoleman jälkeen. Hän kuvasi isänsä noin 55-vuotiaana papin puvussa, jota tämä oli käyttänyt opettaessaan Porvoon kymnaasissa. Samana vuonna pienempi kopio patsaasta pystytettiin kansallisrunoilijan aikuisiän kotikaupunkiin Porvooseen.
Patsaan jalustaa vasten nojaa pronssista valettu Suomi-neito, jonka vasemmassa kädessä on taulu, johon on ruotsiksi kaiverrettu kolme säkeistöä Suomen kansallislaulusta eli Maamme-laulusta. Fredrik Paciuksen (1809-1891) säveltämän Maamme-laulun sanat Runeberg kirjoitti keväällä 1846 ja sisällytti ne myöhemmin samana vuonna julkaistuun runoteokseensa Vänrikki Stoolin tarinat.
Johan Ludwig Runebergistä tuli jo elinaikanaan ”Suomen ensimmäinen suurmies” ja hänen syntymäpäiväänsä juhlittiin jo tuolloin kansallisena juhlapäivänä. Runoilijan tunnettavuutta kuvaa sekin, että kun patsas vuonna 1885 pystytettiin, sen yhteydessä ei katsottu aiheelliseksi ilmoittaa ketä se esittää.
Tänäkään päivänä muistomerkistä tai sen läheisyydestä ei löydy mainitaa, ketä se esittää. Jalustaan nojaavan kirjapinon alla on pienellä kaiverrettu W. Runeberg, mutta se viittaa tietty kuvanveistäjä Runebergiin eikä runoilija Runebergiin.
Minusta olisi kiva, että perustiedot useimmille tutustakin muistomerkistä löytyisivät muualtakin kuin kännykästä. Häpeä tunnustaa, mutta minun piti netistä varmistaa, että onhan pronssiherra todella Ruuneperi. Näin siitä huolimatta, että runoilijan muistomerkki kuuluu kaupungin keskustan ”kovaan patsaskolmikkoon” Stockan edessä olevan Kolme sepän patsaan (täällä) ja Kauppatorilla seisovan Havis Amandan (täällä) kanssa.
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa
ei vettä, rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti