Louise Bourgeois: No Escape (Ei pakotietä), 1989
Kahden tummaksi petsatun paksun puupylvään välistä lähtee valkoiset lautaportaat, jotka eivät näytä johtavan mihinkään. Portaiden alla katseelta piilossa - tai maailmalta suojassa - on kaksi isoa pyöreää veistosta, jotka näkee vain jos äkkää avata portaiden takana olevan pienen suljetun luukun ja sytyttää luukun sisäpuolella olevan taskulampun :)
Kyseessä oli Louise Bourgeoisin (1911-2010) lähes 80-vuotiaana tekemä No Escape (Ei pakotietä) -niminen tilateos Kiasman Nelivärinen uni -näyttelyssä (täällä). Tämä ranskalaissyntyinen, Yhdysvalloissa uransa tehnyt kuvanveistäjä teki läpimurtonsa vasta lähes seitsemänkymppisenä ja tuli tunnetuksi etenkin isokokoisista, teräksestä ja pronssista valmistetuista hämähäkeistä, joiden taiteilija on maininnut kuvaavan omaa äitiään. Useissa teoksissa taiteilija kåsitteleekin traumaattisia lapsuudenmuistojaan.
Yhden Bourgeoisin hämähäkeistä näin Bilbaossa Guggenheimin museon edessä lokakuussa 2015 (täällä), joskaan en vielä silloin ollut tästä maailmankuulusta teoksesta kovin kiinnostunut :) Mutta Kiasman näyttelyssä kiertelin pitkään Bourgeoisin kiehtovaa ja arvoituksellista tilateosta.
Louise Bourgeoisin teoksen rinnalla näyttelyssä myös esillä olleen brittiläisen kuvanveistäjän Henry Mooren (1898-1986) pelkistetty Reclining Figure -kalkkikiviveistos 1960-luvulta oli selkeä ja ymmärrettävä. Tykkäsin kuitenkin molemmista…
Henry Moore: Reclining Figure: Bunched (Lepäävä hahmo: koottu), 1961-1969
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti