Kolmantena risteilypäivänä eli torstaina pääosassa olivat Tonava ja luonto - ja ehkä vähän myös taide ja tekniikka. Se olikin ainoa päivä kahdeksan vuorokauden risteilyllä, jolloin laiva ei käynyt lainkaan maissa eikä meitä kuljetettu busseilla mihinkään. Saimme kuitenkin - tai ehkä jopa tämän takia :) - nähdä ja kokea monenmoista mielenkiintoista.
Pian Belgradin jälkeen Tonava toimii rajajokena pohjoisessa olevan Romanian ja etelässä olevan Serbian välillä. Näin se jatkaa noin 150 km, kunnes Romanian ja Bulgarian raja alkaa kulkea pitkin jokea. Ja vasta lopuksi - vähän ennen Mustanmeren suistoaluetta - joki kääntyy Romanian sisämaahan.
Torstaina siis matkasimme koko päivän laivalla kulkien Serbian Belgradista Bulgarian Ruseen. Tämä pätkä Tonavaa ja etenkin sen ensimmäiset pari sataa kilometriä ovat ehkä koko pitkän joen kauneimpia ja mielenkiintoisimpia seutuja, ja ainakin meidän pätkällämme - Budapestistä Mustallemerelle - ehdottomasti upeimpia.
Näillä seuduilla Tonava virtaa kolmen kilometrin mittaisen solan läpi ja nämä kilometrit solaa reunustaa noin 300 metrin korkuiset kallioseinät. Joki ikäänkuin puristuu jyrkänteiden väliin ollen kapeimmassa kohdassa vain 150 metriä leveä (mutta 100 metriä syvä :) Kokonaisuudessaan tämä kanjonialue - tosin ei yhtä vaikuttavana - levittäytyy noin 130 kilometrin matkalle.
Aikoinaan Tonava virtasi tämän pätkän vapaasti kovalla vauhdilla koskesta koskeen, eikä sinne heikkohermoisilla ollut asiaa. Vuonna 1970 virta-alueelle rakennettiin - Romanian ja Serbian yhteisnä projektina - kaksi patoa sulkuineen ja kaksi vesivoimalaitosta nimeltään Djerdap I ja II.
Jokilaivamme kulki molempien sulkujen läpi, ja niiden korkeusero oli yhteensä 34 metriä. Tonavan pätkää, jolle sulut on rakennettu, on jo toista sataa vuotta - eli jo ennen patojen ja sulkujen rakentamista - kutsuttu nimellä Iron Gate(s) eli Rautaportti.
Kulku jokilaivalla Rautaportissa ja sen läpi oli hauskaa, jännää ja mielenkiintoista. Ennen voimalaitoksia ja sulkuja saimme ihailla Romanian puoleisella rannalla näkyvää pientä Mraconian luostaria ja jättimäistä kuningas Decebalusin kalliopatsasta sekä Serbian puolella veden rajassa olevaa ikivanhaa Tabula Traiana -muistolaattaa.
Saimme koko päivän nauttia jokilaivan puksutuksesta ja ihmetellä pääasiassa asumattomia joen törmäitä. Väliin tosin näkyi jokunen kalastaja veneineen sekä lehmiä, lokkiparvia tai jokunen haikara. Ja onnistuipa ryhmämme innokas lintubongari näkemään Pohjoismaissa harvinaisen pikkumerimetsonkin.
Hannulle risteilyn suurin elämys taisi olla juuri tuo pikkumerimetso. Minulle oli elämys jokilaivan rauhallinen lipuminen Rautaportin karujen kallioiden välissä. Eikä minnekään hoppu :)
Tonava kapeimmillaan - ainakin lähes :)
Pikkuruinen Mraconia luostari rakennettiin jo 1523, tuhoutui väliin sodissa ja rakennettiin uudelleen,
mutta purettiin kokonaan vesivoimalan ja padon rakentamisen yhteydessä 1967.
Nykyinen luostarikirkko on rakennettu entisten paikalle vuonna 2000,
ja nettitietojen mukaan se toimii ortodoksisena nunnaluostarina.
Ihastuttava Mraconia luostari
Rooman keisari Trajanus on asentanut tämän Tabula Traiana -muistolaatan yli 2000 vuotta sitten.
Vuonna 1972 se nostettiin 40 metriä alkuperäistä korkeammalle,
koska uusi pato ja vesivoimala nostivat Tonavan veden pintaa merkittävästi.
Rantakallioihin on kaiverrettu yli 50 metriä korkeat kasvot, jotka esittävät
100-luvulla elänyttä kuningas Decebalusta, joka on yksi Romanian kansallissankareita.
Patsas valmistui 2004 ja sen kustansi romanialainen varakas yrittäjä Iosif Dragan (1917-2008).
Sulkuja kohti
Sulkujen vankina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti