Kun lähdin Tonavan jokiristeilylle (täällä), tiesin Serbiasta tosi vähän. Yhdistin valtion Jugoslavian hajoamiseen 1990-luvun alussa ja saman vuosikymmenen lopulla käytyyn Kosovon sotaan sekä sotarikoksista syytettyyn presidentti Slobodan Miloseviciin (1941-2006). Enkä nyt - maassa pikaisesti risteilyn yhteydessä vierailtuani - tiedä paljoa enempää.
Näin siitä huolimatta, että sekä suomalainen että serbialainen opas kertoivat Serbiasta ja sen historiasta kahdella bussi/kävelykierroksella, joilla meitä suomalaisia kierrätettiin ensin Novi Sadissa ja sitten Belgradissa. Mutta kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin (täällä), tietoa tällaisella kiertomatkalla tulee niin paljon, että kaikki sekoittuu ja sumentuu päässäni yhdeksi sekasotkuksi.
Serbiassa on vajaa 7 miljoonaa asukasta, joista noin 1,5 miljoona asuu maan pääkaupungissa Belgradissa, joka oli myös hajonneen Jugoslavian pääkaupunki, ja runsaat 230 000 Novi Sadissa, joka on maan toiseksi suurin kaupunki. Eli suurin osa maan väestöstä elää pienissä kaupungeissa tai maaseudulla ympäri maata. Serbia oli osa entistä Jugoslaviaa ja itsenäistyi vuonna 2006. Nykyinen Serbia on Venäjä-mielinen eikä ainoana Euroopan maana ole mukana Venäjän vastaisissa pakotteissa.
Yhden päivän Serbian pysähdyksestä mieleeni muistuu ensimmäisenä innokas ja ilmeikäs - lyhyesti sanottuna ihana - paikallisopas. Nuorehko serbinainen, joka kantoi lompakossaan isoisältään saamaa paperista pyhimyskuvaa. ”Eihän tästä haittaakaan ole”, hän kertoi meille hymyille. Hän puhui myös loistavaa englantia ja vieraili vuosittain mm. Amerikassa ja Turussa, joissa kummassakin asui hänen ystäviään tai sukulaisiaan. Keväällä hän oli ollut pitkään Amerikassa ja parin kuukauden päästä hän oli menossa Turkuun joulutorille - ”to the Christmas market”, kuten hän itse sanoi :)
Belgradista muistan suositulle serbialaiselle pyhimykselle Pyhälle Savalle omistetun valtavan kirkon, jonne opas meidät kuljetti. Se on yksi kaupungin tunnetuimpia rakennuksia ja Balkanin suurin ortodoksikirkko. Suurin osa serbialaisistahan on ortodokseja.
Tämän marmorista ja graniitista valmistetun, monikupolisen kirkon rakentaminen aloitettiin jo 1900-luvun alussa, mutta valmistui lopullisesti vasta pari vuotta sitten. Sisäosien mosaiikkikoristelut kattavat 15 000 neliömetriä ja niitä oli tekemässä 70 serbialaista ja venäläistä käsityöläistä vuosina 2014-2021. Suurtyö, johon kului vähintään 10 miljoonaa euroa.
Valtavin mosaiikkikoristein vuoratut ja kullatut kupolit ja seinät ovat häikäiseviä, mutta silti jäin tuijottamaan kymmeniä nuoria ihmisiä - joukossa paljon ihan lapsia - jotka jonottivat rukoilemaan ja suutelemaan ympäri kirkkosalia olevia pyhimyskuvia ja -patsaita. Hämmentävää ja jotenkin jopa häiritsevää seurata sitä turistina. Tai ehkä ennemmin minulle outoa ja vierasta.
Aikataulujen pettämisen ja liikenneruuhkien - mikä tällä matkalla oli ennemmin sääntö kuin poikkeus - pääsimme Kalemegdanin linnoitukselle vasta illan hämärtyessä. Belgradin vanha linnoitus on nykyään laaja puistomainen alue, jossa siellä täällä on parisataa vuotta vanhoja muureja ja muita rakennelmia - muistuttaen paljon Suomenlinnaa Helsingissä. Tosin käydessämme alueella ilta oli jo pitkällä ja oli niin pimeää, että linnoitukseen tutustuminen jäi lähinnä oppaan puheen varaan. Jonossa käveltiin ja kuunneltiin, ja yritettiin kuvitella, miltä ympäristö päivänvalossa näyttäisi. Oppaan joka toinen lause olikin ”Mind your steps” :)
Linnoituksen näköalapaikalla pimeys unohtui hetkeksi, kun katselimme Tonavan ja Savajoen risteyskohdan toisella puolella levittäytyvää valaistua Belgradia. Näimme myös ns. Voiton patsaan eli alastoman Victor-patsaan, jota pidetään nyky-Belgradin symbolina ja joka on pystytetty Serbian ensimmäisessä Balkanin sodassa 1912-1913 saamien voittojen kunniaksi.
Näimme kultaa, mosaiikkia ja valaistua Belgradia, mutta sodista eikä Kosovosta pahemmin puhuttu. Eikä Venäjästä. Sodan kauheudet ovat liian lähellä, ja ne olivat totisinta totta myös meidän nelikymppisen oppaamme nuoruudessa.
Pyhälle Savalle omistettu ortodoksikirkko Belgradissa.
Pyhän Savan upeita kullattuja mosaiikkeja.
Bauhausia 1930-luvulta Novi Sadin keskustassa
Novi Sadin keskusaukion keskellä punatakkinen ihana paikallisoppaamme.
Pimenevää Belgradia kuvattuna vanhalta linnoitukselta, ja korkeuksissa alaston Victor.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti