Lappeenrannan vuoden 1741 taistelun muistomerkki
Sateisen perjantain jälkeen reissulauantai valkeni ihanan aurinkoisena ja syksyisen kuulaana. Ja kun Lappeenrannassa oltiin, niin pakkohan oli käydä Linnoituksella. Joten sinne me - kolme muksua ja kaksi mummia - päätimme suunnata.
Linnoitusta alettiin 1700-luvun alussa rakentaa Ruotsi-Suomen itärajalle vasta perustettuun Lappeenrannan kaupunkiin suojaksi Venäjää vastaan. Vuonna 1741 linnoitus kuitenkin menetettiin venäläisille. Kyseinen sota Ruotsi-Suomen ja Venäjän välillä loppui 1743 Turun rauhaan, jolloin Savonlinnan lisäksi sekä Lappeenrannan että Haminan linnoitukset jouduttiin luovuttamaan Venäjälle.
Venäjän vallan alla linnoituksen rakentamista jatkettiin, ja nykyisistä rakennuksista vanhimmat ovatkin venäläisten rakentamia 1770-luvulta. Lappeenrannan linnoitus oli Venäjän omistuksessa Suomen itsenäistymiseen 1917 asti, tosin vuodet 1809-1917 osa autonomista Suomen suurruhtinaskuntaa.
Nykypäivänä linnoituksen pitkästä venäläisomistuksesta muistuttaa mm. vuonna 1785 alueelle rakennettu ja edelleen aktiivisesti toimiva ortodoksinen kirkko - Jumalansynnyttäjän Suojeluksen kirkko, jota kutsutaan myös Pokrovan kirkoksi. Pokrova tulee slaavilaisesta sanasta pokrov, joka tarkoittaa suojaa ja suojelusta, ja ortodoksessa kirkossa Pokrovaksi kutsutaan myös yhtä Jumalansynnyttäjän eli Neitsyt Marian muistolle vietettävää juhlapäivää.
Suomen itsenäistymisen jälkeen linnoituksesta tuli varuskunta- ja vankila-alue, jossa sisällissodan jälkeen toimi mm. Lappeenrannan vankileiri. Pahamaineinen vankileiri, jossa kuoli noin 700 punavankia.
Nykyään linnoitusalue useine museoineen, putiikkeineen ja kahviloineen tuntuu suunnatun lähinnä matkailijoille, ja aluetta on restauroitu 1970-luvulta lähtien. Tosin - samoin kuin Suomenlinnassa - joihinkin linnoituksen vanhoihin rakennuksiin on kunnostettu myös asuinhuoneistoja.
Linnoitukselle johtavan tien varressa on vuoden 1741 taistelun muistomerkki. Melkoinen palapeli muistomerkiksi, sillä keskellä oleva puinen virstanpylväs on 1740-luvulta, kivimuuraus vuodelta 1818, suojakatos vuodelta 1924 ja jalusta vuodelta 1949. Nykyinen virstanpylväs on tosin kopio, sillä alkuperäinen pylväs siirrettiin tihutöiden takia kulttuurihistorialliseen museoon 2000-luvun alussa.
Vilkkaan poikakolmikon kanssa jätimme museot ja kirkon suosiolla väliin. Sen sijaan kävelimme (ja juoksimme) aluetta kiertävissä ”vallihaudoissa” ja herkuttelimme ihanassa Majurskan kahvilassa. Kahvilassa oli ihana vanhanaikainen tunnelma, ystävällinen palvelu ja tosi maukkaat, itsetehdyt pullat ja piirakat.
Aamupäiväämme Lappeenrannassa mahtui sopivasti juoksua ja riittävästi herkkuja - paljon aurinkoa ja hieman (hetken liikaakin) nahistelua. Ja upeaa Kaakkois-Suomen ruskaa :):)
Majurskan herkkuja
Säihkyvää ruskaa
Vanhoja piharakennuksia
Jumalansynnyttäjän Suojeluksen kirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti