Aaltoja museossa

Jokaisen Aalto-fanin pitää tietty nähdä Aallot - Aino ja Alvar keräilijän silmin -niminen näyttely Helsingin taidehallissa. Siksi minäkin kipitin alkuviikosta taidehalliin, jossa on  - vielä runsaan viikon - esillä Pertti Männistön keräämiä, Aallon arkkitehtipariskunnan suunnittelemia huonekaluja, lasiesineitä ja lamppuja.

Työuransa konepajan työnjohtajana tehnyt Männistö aloitti Aaltojen suunnittelemien esineiden keräämisen 1990-luvulla. Nykyään hänellä on yli tuhat Aalto-esinettä, mikä on maailman laajin Aalto-kokoelma. Männistö on keskittynyt 1920-1960 -lukujen tuotantoon, sillä silloin - hänen sanojensa mukaan - huonekalutuotanto oli käsityövoittoista, toisin kuin myöhempinä vuosikymmeninä. 

Männistö kutsuu itseään keräilijäksi, ei kerääjäksi:

”Tämä kokoelma on vanhanaikaisesti keräilty eli käytännössä esine kerrallaan. Voinkin perustellusti kutsua itseäni keräilijäksi, en kerääjäksi. Tinkimättömällä tutkimisella, salapoliisityöllä ja verkostoitumalla olen onnistunut hankkimaan harvinaisimpiakin esineitä ja kokenut suurta mielihyvää.” 

Viihdyn yleensä aina Taidehallissa ja sen näyttelyissä, ja niin nytkin. Ja kukapa ei Aaltojen parissa viihtyisi. Tuttua, kotoisaa ja kaunista. Taidokasta ja tyylikästä. Näyttelyssä on kiva tutustua keräilijän ja kuraattorin eli Pekka Männistön ja Eeva Holkerin ”nostoihin”, joissa he kertovat tarinoita omista suosikkiesineistään näyttelyssä.

Paljon Aaltoja, mutta ei liikaa Aaltoja. Vaikka esim. kaikissa nojatuoleissa en ehkä viihtyisi, niin kaikkea esillä olevaa on mielenkiintoista katsoa, vertailla ja tutkia :)

Yksi Alvar Aallon klassikoista keltaisena - ns. Aurinkokalusto vuodelta 1938-39.

Takana valokuva Aaltojen Munkkiniemen kodista. 

Aino Aallon lastensänky noin 1940

Tuoleja ja jakkaroita vuodesta 1929 vuoteen 1954

Lamppu poikineen :)

Aallot Euroopan matkalla noin 1928