Puupiirrokset yllättivät

Kikugawa Eizan (1787-1867): Kävelyllä - sarjasta Seitsemän sievän pikkutytön muotokuvat

Värikylläisiä vaatteita ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Hienoja piirroksia näyttelijöistä ja kaunottarista. Hymyilyttävää huumoria ja yllättävää erotiikkaa. Pieniä nautinnon ja ilon hetkiä. Ja muumikirjamaisia luontokuvia - vuoria, merta ja lunta. 

Tätä kaikkea näkee Sinebrychoffin museon näyttelyssä Kirsikkapuun alla, jossa on esillä yli 140 vanhaa japanilaista puupiirrosta Suomen Kansallisgallerian lähes tuhannen piirroksen kokoelmasta. Kokoelma sai alkunsa yli sata vuotta sitten 1908, kun Ateneumiin ostettiin lähes 700 japanilaista puupiirrosta saksalaisesta antikvariaatista. Myöhemmin kokoelma on kasvanut lahjoitusten ja uusien ostojen ansiosta.

Puupiirrokset ovat erittäin herkkiä valolle, joten ne voivat olla esillä yleisölle vain harvoin. Viimeksi Kansallisgallerian kokoelmaan kuuluvia japanilaisia puupiirroksia on nähty 2000-luvun alussa. Joten Sinebrychoffilla näkee nyt harvinaista herkkua :)

Puupiirrokset syntyvät yhteistyönä. Ensin taiteilija piirtää kuvan, minkä jälkeen kaivertaja kaivertaa tuon kuvan puulaatalle, jolloin taiteilijan piirroksen viivoista muodostuu kohokuvio laatan pinnalle. Seuraavaksi painaja laittaa värin kaiverretulle laatalle, asettaa paperin laatan päälle ja siirtää lopulta taiteilijan kuvan puulaatalta paperille. 

Puulaattojen painotaito levisi Japaniin 1600-luvulla Kiinasta. Aluksi puupiirrokset olivat mustavalkoisia ja mahdollinen väri lisättiin valmiisiin paperivedoksiin maalaamalla, mutta 1700-luvulla painolaatoissa alettiin käyttää myös värejä. Tällöin puupiirrosten suosio alkoi kasvaa Japanissa. Etenkin pääkaupunki Edossa (nykyinen Tokio) piirroksista tuli nopeasti suosittuja ja haluttuja, ja kaupungissa arvioidaan työskennelleen 600-700 piirtäjää.

Japanin historian ns. Edo-kaudella (1600-1868) Edo oli maan poliitiikan ja kulttuurin keskus. Tällöin miljoonakaupungin (jo silloin!) varakkaalla kansanosalla alkoi olla rahaa, aikaa ja halua keskittyä elämän nautintoihin, joita haettiin mm. lukuisista kabuki-teattereista, suosituista teehuoneista ja kurtisaanien luota. 

Tätä elämäntapaa alettiin kutsua japanin kielen sanalla ukiyo, mikä viittaa maallisen elämän ohikiitäviin iloihin vastakohtana buddhalaisuuden henkiselle ja hengelliselle elämälle. Edo-kaudella ihmiset ihannoivat ja tavoittelivat ukiyo-elämää. 

Ukiyon ihailu heijastui myös aikakauden puupiirroksissa. Niissä alettiin kuvata japanilaisen teatterin näyttelijöitä sekä teehuoneiden geishoja ja kurtisaaneja, ja tuotoksia julkaistiin kalentereissa ja mainoksissa sekä eroottisina piirroksina ja ihailija- ja muotikuvina. Hetken iloja ja haaveita kuvaavia puupiirrustuksia alettiin kutsua ukiyo-e-(taide)suunnaksi. Ukiyo-e-piirrokset luokiteltiin tuolloin tavallisen kansan taiteeksi ja kaupallisiksi kuviksi, eikä niitä omana aikanaan pidetty varsinaisena taiteena.

Tiukasti suljettuna yhteiskuntana elänyt Japani alkoi Edo-kauden loppupuolella avautua länteen. Tällöin - 1800-luvun lopulla - myös eurooppalaiset kiinnostuivat ja innostuivat näistä japanilaisista piirroksista, mikä alkoi näkyä mm. länsimaisessa kuvataiteessa.

Tykkäsin tosi paljon museon näyttelystä. Nautin suuresti, kun sain lähietäisyydeltä katsella ja tutkia noita vanhoja piirroksia. Yllättäen löysin jännittäviä kasvon ilmeitä, mm. irvistyksiä ja silmäniskuja. Ja ainakin kolmessa piirroksessa äkkäsin myös lapsia. Jännää oli arvuutella, minkä näköinen mies mahtoi kulloinkin esittää jotain naisnäyttelijää, sillä kabuki-teatterissa miehet näyttelivät kaikki esitysten roolit, myös naisroolit. 

Kysyessäni: ”Kummasta kerroksesta näyttely kannattaa aloittaa?”, sain vastaukseksi, että se olisi ihan sama. Suositan ehdottomasti aloittamaan puupiirrosten katsomisen ensimmäisestä ”kassakerroksesta”, ei kellarikerroksesta. Näin pääsee heti piirrosten juoneen kiinni. Ja myös piirrosten lumoon. 

Vaikka Sinebrychoffin näyttelyä on kehuttu, yllätyin että heti ensimmäisessä huoneessa nämä lähes kolme sataa vuotta vanhat puupiirrokset imaisivat minut täysillä mielenkiintoiseen maailmaansa. Varsinkin kun en yhtään tiennyt, mitä odottaa… 

Tuntematon: Edo-ajan elämää pienessä kapakassa

Kitagawa Utamaro (1753-1806): Geisha harjaa hampaitaan

Kikugawa Eizan (1787-1867): Venyttelevä nainen, 1818-1842

Utagawa Toyoguni (1769-1825): Kurtisaanien talo

Utagawa (Ando) Hiroshige (1797-1858): Luminen Uragan satama - sarjasta Japanin satamia