Äitimuorin ja Poikakaverin asunnossa on alkukesästä lähtien tehty mittavaa julkisivuremonttia. Tällä viikolla oli vuorossa kolmion kaikkien ikkunoiden vaihto. Sovimme Poikakaverin kanssa, että Äitimuori tulee täksi ajaksi asumaan minun luokseni eli muuttaa hetkeksi Tapiolasta Punavuoreen.
Kaksi päivää ja kaksi yötä yökylässä on mennyt yllättävän hyvin. Kumpikin olemme tykänneet, ja (pääosin) nauttineet.
Pidempi aika toisi varmasti ongelmia, sillä muistisairas Äitimuori ei pärjää pitkään yksin. Puolituntiset koiralenkkini ovat ehdoton maksimi. Tosin jo lyhyen lenkinkin aikana hän saattaa soittaa Siskolle tai Poikakaverille ihmetellen, että missä hän on ja miksi.
Kun tuttu ihminen - Poikakaveri, Sisko tai minä - on paikalla ja vieressä, nuo sairauteen liittyvät väliin pelottavatkin ”vieraustunteet” katoavat nopeasti, kun hän tunnistaa tutun ihmisen ja hänelle selitetään uudelleen ja uudelleen, missä hän on ja miksi.
Koko kyläilyn ajan Äitimuori on ollut tosi hyvällä tuulella. Olemme herkutelleet äidin herkkuleivillä: ruisleivän päällä paljon pehmeää avokadoa ja kermaista juustoa. Ja lämpimällä glögillä. Ihastelleet olohuoneen ikkunasta näkyvää syksyistä kaupunkinäkymää. Ja parvekkeellani kukkivia valkoisia pelargonioita (edelleen täydessä tikissä). Äitimuori on jaksanut ihmetellä ja kehua, miten kaunis, viihtyisä, tyylikäs ja kodikas asuntoni on. Yllättäen hän on muistanut ja keksinyt roppakaupalla asuntoani kehuvia adjektiiveja :)
Olemme katsoneet myös paljon telkkaria. En tosin tiedä, kuinka paljon Äitimuori on ohjelmista kuullut, sillä koko ajan telkun ääntä olisi pitänyt panna suuremmalle, mutta lopulta en ole enää naapurien takia kehdannut lisätä ääntä…
Olemme nauraneet ja paijailleet toisiamme paljon. Tosi paljon :) Ja nukkuneet molemmat hyvin. Yllättävän hyvin :) Leveässä parisängyssä.
Kummallakin oma litteä lastentyyny. Ei omena kauas puusta putoa :):)
Valoisa ja sydämeenkäypä avaus, jota lukiessa tuli hyvä ja lämmin olo!
VastaaPoistaOn mainiota, että olette nauttineet yhdessäolosta annetuilla reunaehdoilla ja luoneet uusia, hyviä muistoja, jotka kantavat:)
Molempia varmaan jännitti, kuinka ensimmäinen yökyläily Muorilta sujuisi. Ja molemmat olimme helpottuneita, kun huomasimme että viihdyimme ja nautimme - kumpikin. Pari kuukautta sitten olimme jo kertaalleen suunnitelleet yökyläilyä, mutta silloin reissu tyssäsi Muorin ponnekkaaseen vastustukseen: ”En halua lähteä kodistani minnekään, en koskaan!”
PoistaTerv InnaVaara
Koskettava kirjoitus. Miten hyvin äitisi asiat ovatkaan - kaikesta huolimatta. Jos hänellä ei olisi Poikakaveria, teidän huolet olisivat isommat.
VastaaPoistaKuten Takkutukkakin edellä toteaa, tällaisessa yhteisessä ajanvietossa syntyy ainutlaatuisia muistoja.
Juuri näin, Marjatta. Olemme tosi onnekkaita, kun Äitimuorin Poikakaveri haluaa, pystyy ja jaksaa vielä asua ja jakaa arkensa äitimme kanssa sekä hoitaa äitiämme päivästä toiseen. Toki Siskon kanssa autamme heitä monissa asioissa lähes päivittäin. Mutta silti Poikakaverin kanssa asuminen on äidillemme valtava onni ja ilo, ja näyttää siltä, että myös Poikakaveri on toistaiseksi tyytyväinen tilanteeseen. Päivä kerrallaan… Terv InnaVaara
PoistaIhania hetkiä Sinulla ja äidilläsi. On ahdistavaa huomata, että toinen on hädissään. Itse harmittelen, etten äitini sairastuttua Alzheimerin tautiin hakenut ulkopuolisia neuvoja/tukea esim. liittymällä Muistiliittoon. MK
VastaaPoistaMe olemme säännöllisesti yhteydessä kunnan muistihoitajaan, jolta olemme saaneet paljon apua ja vinkkejä käytännön asioissa. Ja joka on helposti tavoitettavissa ja jolta on toistaiseksi aina löytynyt aikaa. Mukavaa viikonloppua Sinulle, Terv InnaAnni
Poista