Ajan autolla vähintään kerran viikossa Uspenskin katedraalin ohi, väliin useamminkin. Monesti olen auton ikkunasta ihastellut katedraalin kultaisia kupoleja, jotka etenkin ilta-auringossa loistavat jumalaisen :) kauniisti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen käynyt kirkon sisällä kahdesti, mutta kummastakaan kerrasta ei ole jäänyt voimakkaita muistoja.
Keskiviikkona Muru oli vielä Lappeenrannan reissuni (täällä) jäljiltä Ukin hoidossa Salossa. Päätin lähteä päiväreppu selässä kiertelemään ja tutkimaan (taas kerran) Helsingin keskustaa. Kävellessäni Uspenskin katedraalin ohi päätin, että nyt kurkistan kirkon sisälle.
Kiipesin kohti katedraalia Katajanokan puolelta. Kirkon ulkopuolella pyöri useita työkoneita kunnostamassa rakennuksen yläpihaa ja tukimuureja. Koneiden hyörinä hajoitti kummasti mieltäni ja vaikeutti toivomani rauhan löytämistä.
Kirkkoon mentiin sisään ”sivuovesta”. Se ei minua häirinnyt ennen kuin sisällä huomasin, että astuin kirkkosaliin alttarin sivulta eikä alttari tai oikeastaan alttariseinä avautunutkaan suoraan edessäni. Tuli tunne, että olin heti sivusta katsoja :) Katedraalin sisällä meidät ”turistit” ohjattiin keveillä aidoilla kulkemaan kirkkosalin reunoilla. Salin keskiosa sekä useimpien ikonien ja alttariseinän edusta oli varattu seurakuntalaisille. Tämä voimisti ulkopuolisuuden tunnettani - en kuulu ”meihin”. Tosin hyväksyin sen paremmin, kun luin netistä, että katedraalissa vierailee vuosittain noin puoli miljoona turistia.
Kirkon kaunis sisäportaikko lumosi minut. Mutta kun astuin sisälle kirkkoon, hämmennyin enkä osannut rauhoittua. Rauha on se, jota kirkoista haen. Tunnetta, että ikäänkuin saan luvalla laskeutua rauhaan ja keskittyä omiin ajatuksiini ja tunteisiini. Uspenskin katedraalin sisällä kuitenkin tuntui, että kaikkea oli liikaa - väriä, kultaa, koristeita, ikoneja. Kaikkea outoa ”krääsää” joka sekoitti ja hämmensi mieltäni. Ja liikaa myös meitä uteliaita turisteja (vaikka käydessäni turisteja oli ilmeisesti tavallista vähemmän).
Kaikesta hämmennyksestä huolimatta ihastuin kirkon komeaan sisäkupoliin. Kupoli seisoi neljän vajaa metrin halkaisijaltaan olevan graniittipylvään varassa, kohosi 33 metrin korkeuteen ja oli ylhäältäkin läpimitaltaan 10 metriä. Korkea, sininen kupolikatto loi katedraaliin aivan oman erityisen tunnelmansa.
Tämä Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraali on muistomerkki kuolleelle Jumalansynnyttäjälle eli Neitsyt Marialle. Kirkon tutumpi nimi Uspenski tulee venäjän sanasta uspenie, joka tarkoittaa kuolonuneen nukkumista, kuolemista. Katedraali on Suomen ortodoksisen kirkkokunnan pääkirkko - mistä nimi katedraali - ja Länsi-Euroopan suurin ortodoksinen kirkko.
Katedraalin suunnitteli kuuluisa venäläinen kirkkoarkkitehti Aleksei Gornostajev (1808-1862). Kirkko valmistui vasta arkkitehdin kuolemaan jälkeen 1868, ja oli aikoinaan nykyistäkin näyttävämpi. Vajaa kilometrin päässä kohosi toinen valtava katedraali - viitisentoista vuotta aiemmin valmistunut luterilainen Nikolainkirkko eli nykyinen Helsingin tuomiokirkko (täällä). Kaksi komeaa katedraalia pienessä 1800-luvun lopun Helsingissä, jossa asui vain 20 000 ihmistä. Oli siinä ihmisille ihmettelemistä…
En löytänyt Uspenskin katedraalista kaipaamani ”kirkkorauhaa”, joten lähdin aika nopeasti ulos kirkosta. Hämmentyneenä ja pettyneenä.
Kotona luin toimittaja Outi Ikosen jutun katedraalista vuodelta 2018 Kirkko ja kaupunki -lehdestä (täällä). Siinä kehutaan mm. sitä, miten upeasti ikkunoista tuleva valo elää kirkon rakenteissa. Ja kerrotaan mielenkiintoisia juttuja katedraalin lukuisista ikoneista ja monikerroksisesta alttariseinästä eli ikonostaasista. Kaikki tämä jäi minulta hämmennykseni takia näkemättä ja tutkimatta..
Päätän, että annan Uspenskin katedraalille toisen mahdollisuuden. Yritän uudelleen katsella ja tunnustella kirkkoa ja sen esineistöä huolimatta mahdollisesta hämmennyksestäni. Ja olla vierastamatta ”outoa”.
Katedraalin ikonostaasi
Valokuvan on ottanut tunnettu Helsinki-kuvaaja Eugen Hoffers (1832-1893)
Katajanokan suunnasta kirkon valmistumisvuonna 1868 (Helsingin kaupunginmuseo).
Katedraali lokakuussa 2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti