Aamuteatteria alkuviikosta.
Aurinkorannikko on pari päivää ollut Saderannikko - jatkuvaa sadetta ja puuskaista tuulta on riittänyt. Onneksi on ollut mukava ja tilava kämppä, jossa kaksi sohvaa joihin kumpikin on voinut linnoittautua ipadeineen ja kirjoineen.
Sohvakäpertelyn lomassa olohuoneen ikkunoista ja parvekkeelta on saanut seurata alati vaihtuvaa luonnon näytelmää. Erityisen ihastuneena olen tuijottanut kymmenien lokkien pitkiä ja rauhallisia liitelyitä ilmavirtojen kyydissä - väliin pilviä hipoen ja väliin maata viistäen, väliin yksin ja väliin ryhmissä.
Kuin parasta tanssia.
Sama näytelmä eri miehityksellä loppuviikosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti