Royal Academy of Arts -taidekoulun Gormley-näyttelyssä (täällä) tykästyin myös taiteilijan varhaisimpiin 1980-luvulla tekemiin yksinkertaisiin piirroksiin. Väritkin sattuivat sopimaan vaatetukseeni :):)
Ihastuin Precense (Läsnäolo) -nimiseen pieneen piirrokseen, jossa kolme hahmoa seisoo rinnakkain. Miten koen itseni suhteessa muihin ihmisiin ja ympäristöön? Onko rajani selvät itselleni? Entä muille? Haluanko helpottaa itseni ja lähimmäisteni elämää siten, että osaan ja uskallan ilmaista omat rajani? Usein tämä vaatii ääneen sanottuja sanoja, koska eleitä ja muuta ruumiinkieltä läheinen tulkitsee monesti toisin kuin kuvittelen tai toivon. Ja myös empaattista selkokieltä - ei ympäripyöreitä ”etten loukkaa toista” sanoja, joista toisen on vaikea ymmärtää mitä tarkoitan.
Miten olen eri tilanteissa läsnä? Sopivarajaisena lähimmäisenä, kaiken tilan vievänä massana vai synkkänä valittajana? Vai sallinko itselleni, että olen läsnä ihmisenä - väliin rajani tuntien, väliin toisen päälle valuen ja väliin itseeni käpertyen? Ja hyväksynkö saman lähimmäisissäni?
Precense-taulun ottaisin koska tahansa kotini seinälle. Jos pääsisimme hinnasta yksimielisyyteen :):)
Presence (1989)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti