Gormley lumosi

Iron Baby (1999)

Isolla kivipihalla makaa betonista valettu, pikkuiruinen vauva jalat koukussa vatsan alla - alastomana ja yksin. Haluaisin mennä silittämään vauvaa, nostaa sen syliin, lämmittää ja tuudittaa. Mieli huutaa: ”Miksei kukaan ota pimeälle pihalle jätettyä vauvaa syliinsä, vaateta ja ruoki?”

Keittiön kokoisen, ikkunattoman huoneen keskellä seisoo hieman kumarainen, lyhyistä teräspalkeista tehty ihminen - ehkä mies. Huoneeseen tulee ovesta jonossa ihmisiä, joiden reaktioita teräsmieheen on jännä seurata. Osa tuijottaa miestä pitkään ja tiukasti, osa lähes välttää katsomista. Osa kiertää miehen kaukaa kävellen pitkin huoneen nurkkia, osa menee lähelle, koskettaisi miestä jos näyttelyn säännöt eivät kieltäisi. ”Mitä mies miettii? Kaipaako seuraa, onko mieluummin yksin?”

Olen Lontoontytön kanssa arvostetussa Royal Academy of Arts -nimisessä taidekoulussa, jonka tiloissa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä. Betonivauva ja teräsmies ovat osa syyskuussa avattua englantilaisen Antony Gormleyn näyttelyä. Gormley (s.1950) on maailmankuulu kuvanveistäjä, joka tekee eri materiaaleista kiinnostavia tilateoksia ja mm. luonnollisen kokoisia ihmisfigureja. Hänen teoksiaan on ollut esillä ympäri maailmaa sekä taidenäyttelyissä että keskellä ihmisten arkielämää, esim. kaduilla, katoilla tai rannoilla.

Betonivauvan (Iron Baby) - jonka mallina on ollut taiteilijan viikon ikäinen tytär - ja teräsmiehen (Subject II) lisäksi Gormley-näyttelyn 13 huoneesta yksi on täytetty paksulla taipuisalla alumiiniputkella (8 km), mikä aikaansaa lumoavan hienon ja valtavan kiemuran (Clearing VII). Yhden huoneen lattialla on toista kymmentä teräskapulakasaa, jotka vasta ajan kanssa hahmottuvat eri asennoissa oleviksi ihmisfigureiksi (Slabworks). Kolmeentoista huoneeseen mahtuu myös paljon muuta, mutta ei liikaa.

En ole aiemmin kuullut Antony Gormleysta, mutta tykästyin hänen töihinsä ja tapaansa laittaa teokset myös näyttelyssä ihmisten sekaan ja ikäänkuin ihmisten tielle. Teosten lähellä ja vieressä oli yllättävän hyvä olla.

Onneksi äkkäsimme Lontoontytön kämppäkaverin neuvosta varata etukäteen liput tähän lontoolaisten suosimaan ja viikonloppuna loppuunmyytyyn näyttelyyn. Nautimme molemmat - sekä tytär että äiti.

Slabworks (2019)

Clearing VII (2019)

Subject II (2019)