Sinebrychoffin museon kellarikerroksen tiilikaaria.
Köyhä talonpoika Peter Ivanovits Sinebrjukov (n.1750-1805) tuli Moskovan pohjoispuolelta 1700-luvun lopussa perheineen Kymenlaaksoon, jossa hän ansaitsi elantonsa kauppiaana ja oluenpanijana. Peter-isän kuoltua perheen vanhin poika, nuori Nikolai (1788-1848) jatkoi isän liiketoimia ja otti vastuun kahdeksasta pienestä sisaruksestaan.
Suomen sodan jälkeen 1809 Nikolai muutti kasarmin perässä Suomenlinnaan. Kymmenen vuotta myöhemmin, 30-vuotiaana hän voitti huutokaupassa yksinoikeuden oluen valmistukseen ja myyntiin Helsingissä ja perusti panimon Hietalahteen.
Kauppaneuvokseksi edennyt, oluella ja kaupalla vaurastunut Nikolai asui kuolemaansa asti Suomenlinnassa, mutta ehti rakennuttaa Bulevardille panimon viereen 26-huoneisen kivitalon. Nykyään Sinebrychoffin taidemuseona toimivassa rakennuksessa oli vuoteen 1921 asti panimon konttoritiloja ja mm. Nikolain veljenpojan Paulin ja tämän Fanny-vaimon koti.
Naimattoman Nikolain työtä jatkoi ensin hänen veljensä Paul vanhempi (1799-1883) ja myöhemmin tämän poika Paul nuorempi (1859-1917). Paul nuorempi ja hänen vaimonsa Fanny (1862-1921) - aikansa tunnettu näyttelijä - keräsivät merkittävän ja arvokkaan taidekokoelman, jonka lapseton pariskunta testamenttasi Suomen valtiolle. Sinebrychoffin taidemuseon perustamiseen johtanut lahjoitus on edelleen suurin Suomessa tehty taidelahjoitus. Osa Paulin ja Fannyn Bulevardin asunnosta toimii heidän toivomuksestaan kotimuseona ja on entisöity heidän 1910-luvun kodin kaltaiseksi.
Kieltolaki ja toinen maailmansota vaikeuttivat panimon toimintaa, mutta 1950-luvulla Sinebrychoff pääsi uuteen nousuun. Nykyään tanskalaisomistuksessa oleva panimo täyttää tänä vuonna 200 vuotta.
Tauno Palon mainossanoin: ”Sano vaan reilusti Koff.”
Kotimuseon kustavilainen sali
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti