Lempiteatterini

Rakastan teatteri Jurkkaa. Olen vuosia käynyt siellä katsomassa milloin mitäkin - yksin tai yhdessä - esitystä odottaen tai hetken mielijohteesta. Viimeksi olin viime viikolla Siskon kanssa katsomassa Wanda Dubielia Sofi Oksasen romaanista Puhdistus tehdyssä monologissa.

Teatteri Jurkka on pikkuruinen huoneteatteri Vironkadulla Helsingin Kruununhaassa. Emmi Jurkka (1899-1990) ja hänen tyttärensä Vappu Jurkka (1927-2012) perustivat teatterin vuonna 1953, ja siitä lähtien se on toiminut samoissa tiloissa. Äiti Emmi, tytär Vappu ja poika Sakari (1923-2012) Jurkka johtivat teatteri vuorotellen 40 vuotta vuoteen 1993 asti. Nykyään taiteellisena johtajana toimii Tuomo Rämö.

Pikkuteatteriin astutaan suoraan kadulta. Ensin on pikkueteinen, jossa naulakko, pari seisomapöytää ja baaritiski. Pikkueteisestä johtaa ovi pikkuhuoneeseen, jossa on ”pikkunäyttämö” ja neljä penkkiriviä eli 56 istumapaikkaa.

Teatteri Jurkassa lumoaa intiimiys. Useimmiten näyttämöllä eli lattialla on koko iltana vain yksi tai kaksi näyttelijää. Katsoja näkee, kuulee ja aistii kaiken. Näkee pienimmänkin kasvon liikkeen, kuulee muutokset hengityksessä, haistaa hien ja aistii innon, ilon, pelon ja surun.

Jurkassa kaikki tulee iholle. Rakastan sitä.